Nyt se löytyy: tietokirjalista kouluille
Neljä vuotta sitten kirjoitin bloggauksen, jossa toivoin, että koululaiset pantaisiin lukemaan tietokirjoja kaunokirjallisuuden ohella.
”Pakkoluettavien” kaunokirjojen määrä tuntui ainakin minun kouluaikanani olevan suuri ja lista varsin vakio: oli Seitsemää veljestä, Nummisuutareita, Helkavirsiä, Tuntematonta sotilasta.
Tietokirjoja listalle ei kuulunut, enkä muista, että olisin kouluvuosinani lukenut koulutehtävien merkeissä yhtään kokonaista tietokirjaa (oppikirjoja lukuunottamatta). Hakuteoksia tuli sen sijaan hyödynnettyä, Google oli vasta tulossa. Tietysti kaunokirjalistakin on sitten minun muinaisten kouluaikojeni moninaistunut ja ehkä muuttunut vähän vähemmän pakolliseksi.
Suomen tietokirjailijat julkaisi äskettäin listan tietokirjallisuudesta, joka sopii luettavaksi kouluissa. Tietokirjoja kouluun! -katalogin ovat koonneet Pirjo Hiidenmaa, Hanna Kolli ja Salla Salokanto, ja se löytyy tietokirjailijaliiton sivuilta. Toivottavasti eri oppiaineiden opettajat löytävät oppaan nopeasti, se on varsin laaja-alainen paitsi kirjojen aiheiden suhteen, myös lukemisen helppouden ja kirjojen muodon suhteen.
Kirjat on ajateltu lähinnä yläkoulun ja lukion oppilaille, mutta paljon lukeville (niille, joilta luettava loppuu aina kesken) alakouluikäisillekin kirjoista sopii moni. Ja ehkä saamme jossain vaiheessa erikseen alakoululaisille kerätyn katalogin.
Oppaan taustalla on opetussuunnitelman muutos, jossa tietokirjallisuuden roolia korostetaan. On oikeastaan aika merkillistä, että tietokirjallisuus on jäänyt niin vähälle osalle kouluopetuksessa. Ehkä koulukirjojen on ajateltu vievän tietokirjallisuuden tilan kokonaan, ja vastapainona koulukirjojen asiapainotteisuudelle on korostettu kaunokirjallisuutta.
Tietokirjat ovat kuitenkin arvokkaita muutenkin kuin asiasisältönsä takia: niiden muoto ja toteutustavat ovat hyvin vaihtelevia, niiden yleistajuisuuden taso vaihtelee, niistä on helppo löytää valikoimaa niin hitaalle kuin nopealle ja paneutuneelle lukijalle.
Tietokirjat on usein mietitty graafisesti loppuun saakka: kaunokirjallisuus on monesti nuortenkin kirjoissa ulkonäöltään yhtä tasaista pötköä. Kokematonta lukijaa sellainen voi pelottaa. Tietokirjan lukijaa houkutellaan tekstin pariin erottuvilla otsikoilla, nostoilla ja kuvaelementeillä. Tietokirjaa voi olla kaunokirjaa mielekkäämpää lukea pieni pitkä kerrallaan.
Opas siis käyttöön, opettajat!