Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

90 000 euron edestä turhaa merimetsovihaa

Blogit Tarinoita tieteestä 7.7.2015 20:46
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Silmiin osui tänään kaksi merkityksellistä uutista merimetsoista.

Ensimmäinen oli palkitun ympäristötoimittajan Heli Saavalaisen artikkeli Helsingin Sanomissa. Minulle ja muille merimetsoasiaa seuranneille siinä ei sinänsä ollut uutta tietoa, mutta artikkeli oli silti tärkeä. ”Parjattu kalarosvo ja mökkiläisten kiusa ei ole tappamisen väärti”, kerrotaan jo HS:n jutun otsikossa.

Juuri niin: pitäisi puhua enemmän siitä, että merimetso on mainettaan paljon harmittomampi eläin. Merimetsolla ei ole merkittävää vaikutusta kalastajien saaliiseen, se ei jätä jälkeensä tuhottua luontoa eivätkä sen tuottamat hajuhaitat ole maanlaajuinen kesämökkiläisten ongelma.

Monien puheissa merimetso on kuitenkin yksi Ilmestyskirjan vitsauksista. Se ryöstää kalat niin merestä kuin kalastajien verkoista. Ulosteellaan se muuttaa kokonaisia saaria elinkelvottomaksi. Merimetsot ovat kuin saksalaisia Lapissa, paitsi että saksalaiset olivat kiltimpiä eivätkä haisseet niin pahalta.

Syytökset ovat turhia. Merimetson haitallisuutta on liioiteltu reippaasti. Tässä muutama pointti Helsingin Sanomien tämänpäiväisestä artikkelista:

Merimetso ei vie kalastajilta kuhaa. Linnun ravinto koostuu pääasiallisesti ahvenesta, särjestä ja kivinilkasta. Kuhaa siitä on vain muutamia prosentteja.

– Merimetso ei tuhoa asuinsaariensa kasvillisuutta. ”Pesien välittömässä läheisyydessä puut, pensaat ja kasvillisuus kuolevat, mutta monet lajit hyötyvät, kun ulosteen sisältämät ravinteet lannoittavat muuten vähäravinteista maata.” Typestä hyötyvät kasvit kukoistavat, ja saarilla viihtyvät esimerkiksi puna-ailakki, keto-orvokki, ruohosipuli ja maksaruoho. Arvelen, että näiden kasvien kukoistaminen hyödyntää ainakin vaeltavia perhoslajeja.

– Merimetsolla on luontaisia vihollisia: merikotka verottaa poikastuottoa koko ajan enemmän.

Lähteenä HS:n  jutussa oli käytetty Suomen ympäristökeskuksen sekä Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. Lisää tutkimustietoa saa vaikkapa Bird Lifen julkaisusta vuodelta 2011.

*

Ja sitten se päivän toinen merimetsouutinen: Luvian saaristossa Satakunnassa on tuhottu satoja merimetson pesiä. Rikos on tehty juhannuksen ja viime viikonlopun välisenä aikana.

”Tuhotut pesinnät kuuluivat Suomen kolmanneksi suurimpaan merimetsoyhdyskuntaan”, kertoo Bird Life tiedotteessaan. Paikalta oli kadonnut kaikkiaan 394 merimetson pesää. (Ne oli laskettu juhannuksena.)

Merimetsojen pesien ja poikasten lisäksi saarelta oli hävitetty muidenkin siellä pesineiden merilintujen pesät. Merimetso pitää tehokkaasti poissa minkit, ja yhdyskuntien suojeluksessa pesii Suomessa harvalukuisia etelänkiisloja sekä haahkoja, joiden kanta on huolestuttavasti taantunut.

Pesiä hävittäviltä punaniskoilta puuttuu mitä ilmeisimmin tutkimustietoa siitä, kuinka vähäisiä merimetson tuottamat harmit todellisuudessa ovat. Todellisuus ja joidenkin tahojen käsitys siitä eivät vastaa toisiaan. Merimetsoja vainotaan väärien luulojen takia.

Jotenkin olen vain kovin skeptinen sen suhteen, tehoaako valistus vihaan.

Yhden merimetson pesän korvaushinta valtiolle on muuten 235 euroa. Kuka ilmiantaisi rikolliset, jotka ovat meille muille velkaa yli 90 000 euroa? Tekisi hyvää Suomen taloustilanteelle.