Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

26 päivää myöhemmin

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 27.5.2015 20:26

”Tehdään arvovalinta: ei leikata enää koulutuksesta. Paras investointi tulevaisuuteen on panostus lapsiin, nuoriin ja osaamiseen.”

Niin sanoi Sanni Grahn-Laasonen vappupuheessaan. ”Tarvitaan laadukasta varhaiskasvatusta ja laadukasta perusopetusta. Pieni Suomi ei saa jäädä koulutuksen kehittymise…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Tekesin rahoituksen supoistuminen leikkaa myös rajusti yliopistojen ulkopuolista tutkimusrahoitusta. käytännössä jokaisen projektitutkijan on syytä alkaa hakea heti uusia hommia.

Tuskin Sanni Grahn-Laaksonen ihan itsekseen näitä päätöksiä on tehnyt.

Helsingin Sanomien mukaan, jota nyt vapaasti tulkitsen, hallitus on päättänyt seuraavaa:

1. yliopistojen ja amk:n indeksikorotusfen jäädyttäminen eli tulevaisuudessa on tultava toimeen nykysummalla. Vaikutus 175meuroa.
2. Samoin tehdään opintotuen kanssa sekä opintotukikuukausien määrää rajoitetaan. Opiskelija voi yhä valita, opiskeleeko hän rivakasti suunnitellun ajan puitteissa vai venyykö opinnot. Yhteisvaikutus 215 meuroa.
3. Kandeja pyritään ohjaamaan työelämään eli opintoputki lyhenee. Nähtävästi kandidaatin tutkinnon yleistä arvostusta pyritään lisäämään ja koulutusvaatimuksia työtehtävissä laskemaan. Tämä toimii hyvin Euroopassa. Vaikutus 125 meuroa.

Menonkorotusautomaattia ei siis enää ole, opiskelijoita kannustetaan kepillä ja porkkanalla valmistumaan nopeammin. Ainoastaan Tekesin tutkimusrahojen pienentäminen on todellinen leikkaus, joka sattuu.

Koska rahaa ei ole, niin sitä ei ole. Arvovalinta tai ei.

Suomalainen koulujärjestelmä on tehoton, ei siitä mihinkään pääse. Ihmisiä koulutetaan tyhjäkäynnillä ja hyvin usein vielä aloille joilla ei ole mitään kysyntää työmarkkinoilla, koska yliopistoa ei ohjaa valmistuneiden työllistyminen vaan omat epämääräiset tutkimustavoitteet ja rahanjakokuviot opiskelijamäärien ja tutkimusten perusteella. Ei meillä minusta pitäisi laittaa fyrkkaa ollenkaan johonkin naistutkimukseen tai uskonto’tieteisiin’ tai tehtailla sosiologian tohtoreita liukuhihnalta. Se on haaskattua rahaa ja myöskin tuo ihminen on opintojensa jälkeen aika heikossa asemassa todennäköisesti kaupan kassalla pätkätöissä.

Kaikesta tasa-arvohömpötyksestä pitäisi päästä takaisin järkevään 80-luvun toimintamalliin myös peruskoulussa, eli tarkkikset takaisin ja tasokurssit myös, sen jälkeen luokkakokoja voitaisiinkin kasvattaa takaisin sinne 30 oppilaan luokkiin. Luokkakokojen pitää olla nyt pieniä, koska seassa on myös erityisoppilaat ja tasokurssien puute aiheuttaa sen, että samassa on luokassa on matikkaa opiskelemassa ne joita kiinnostaa ja ne joita ei pätkääkään kiinnosta.

Uudella järjestelyllä saadaan paitsi säästöjä myös parempaa opetusta.

Ammatillisen koulutuksen lyhentäminen on myös järkevä juttu. Amisopiintoja pidennettiin kolmivuotiseksi ja lisättiin erilaisia teoria-aienista kuten ruotsia ja matematiikkaa tai terveystietoa ym., mutta jos joku vaan haluaa olla autonasentaja niin miksi ihmeessä hänen pitäisi haaskata yksi vuosi ylimääräistä pakkoruotsin vuoksi? Pois vaan kaikki tuollaiset ylimääräiset paljon maksavat kuviot, ja samalla muuten työuratkin pitenevät automaattisesti.

Lukiokin pitäisi palauttaa saman tien takaisin kolmevuotiseksi.

Joskus säästäminen on ihan hyvä juttu.

Kuten jo todettiinkin, ei tainnut Sanni tahtipuikkoa neuvotteluissa heiluttaa. Olisiko pitänyt jäädä hallituksesta pois jos ei kaikki mene oman mielen mukaan? Olisi ollut tietysti mielenkiintoista lukea mistä sitten olisi pitänyt leikata jos tästä ei mitään? Sosiaali- tai terveyspuolelta? Ehkä yliopistojen tiedekuntia pitäisi vähentää, aloittaisi vaikka filosofian opinnoista jotka omasta mielestäni eivät juuri tuota mitään.
Taitaa menestyvän naisen pahin vihollinen olla toinen nainen?

Tuolta Koulutuslupaus-sivulta voi käydä katsomassa myös Sipilän ja Stubbin lupaukset siitä, ettei koulutuksesta leikata. Esim. Kokoomus kokonaisuudessaan on syönyt sanansa, ei pelkästään Grahn-Laasonen. On vain ironista, että juuri hän vappupuheidensa jälkeen on ajamassa alas koulutusta ja tieteentekoa. Ja kun katsoo, mitä hän ehti tehdä puolessa vuodessa luonnonsuojelulle, ei voi kuin pelätä koulutus- ja kulttuurialan puolesta.

No, neljässä vuodessa nähdään, mihin ollaan jouduttu. Sitten on taas vaalit. Oletko kuitenkin Tiina sitä mieltä, että ministeri itse on päättänyt oman alansa leikkaukset tai olisi voinut olla leikkaamattakin? Mitä jos leikkaukset päätettiin ensin ja sitten jaettiin salkut? Ymmärrän kyllä, että leikkaukset harmittaa. Niin on harmittanut muiden alojen leikkaukset monia muitakin. Ollaanko kuitenkin samaa mieltä siitä, että jos rahat ei muuten riitä kuin ulkomailta lainaamalla, säästäminen voi olla ihan paikallaan?

Hallitusneuvotteluiden Koulutus ja osaaminen -työryhmä:

Tuomo Puumala, kesk (pj)
Mirja Vehkaperä, kesk
Kimmo Kivelä, ps
Sakari Puisto, ps
Jukka Jusula, ps
Sanni Grahn-Laasonen, kok
Anne-Mari Virolainen, kok
Kristiina Kokko, kok
Markus Ylimaa, kesk (siht)

Koulutuksesta ja kulttuurista leikattiin hallistusneuvotteluissa kaikkein eniten.

”Koulutuksesta ja kulttuurista leikattiin hallistusneuvotteluissa kaikkein eniten”
Euroissa vai suhteellisesti?
Tämän ryhmän tarkoitus on ollut miettiä, miten leikkaukset kohdistetaan. Sipilä antoi summan ja sitten ryhmässä mietitään mitä pitäisi tehdä. Minun mielestäni näissä neuvotteluissa ei ollut mahdollisuutta, että ryhmät tulee takaisin eikä leikattavaa löytynyt. Toki olisi mielenkiintoista tietää asiat aivan faktoina. Jos vaikka joku ryhmän jäsen avaisi tätä?

Paavo kommentoi ” Ei meillä minusta pitäisi laittaa fyrkkaa ollenkaan johonkin naistutkimukseen tai uskonto’tieteisiin’ tai tehtailla sosiologian tohtoreita liukuhihnalta.”

Tietysti painopistealueita voidaan muuttaa, mutta tutkimus ei voi pelkästään määräytyä talouden pelisääntöjen mukaan.

Ongelmana on jo se, että emme tällä hetkellä tarkkaan tiedä, millaiseksi tulevaisuus kehittyy: joku talouden kannalta tällä hetkellä hyödyttömänä pitämämme oppiala voi muuttua merkittäväksi yhteiskunnan menestyksessä.

Toisaalta emme voi myöskään elää pelkästään taloudelle. On muitakin arvoja. Ihminen on tiedonjanoinen ja hakee elämälleen mieltä.

Näitä luetaan juuri nyt