Printti- ja väestötietovirasto – tai jotain
Voiko byrokratian luvatussa maassa erilaisten virastojen määrä vähentyä? Kyllä voi, mutta se ei välttämättä vähennä byrokratiaa.
Kuluvan vuoden alussa aloitti toimintansa Digi- ja väestötietovirasto, kun – viraston nettisivuja siteeraten – ”Väestörekisterikeskus, maistraatit ja Itä-Suomen aluehallintovirastossa toimiva Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö yhdistyivät”.
Uuden viraston yhtenä tehtävänä on ”edistää yhteiskunnan digitalisaatiota”, jolla pyritään tekemään ”Suomesta entistä sujuvammin toimiva yhteiskunta”.
Ylevä ja hyvä tavoite, mutta työsarkaa kyllä riittää. Eikä vähiten viraston omissa käytännöissä.
Tieto- ja lähdesuojan säilyttääkseni en mene yksityiskohtiin, mutta kuulin vastikään, miten virastossa käytännön tasolla toimitaan.
Vaadittavia asiakirjoja ei ainakaan kaikilta osin voi toimittaa sähköisesti, esimerkiksi alkuperäisestä skannattuina tiedostoina, vaikka se jos mikä olisi kovastikin sitä ”digitalisaatiota” ja tekisi yhteiskunnasta ”sujuvammin toimivan”.
Entä jos posti hukkaa lähetyksen?
Ei käy. Virastoon on toimitettava alkuperäinen asiakirja, joka virastossa sitten skannataan ja palautetaan lähettäjälle postitse.
Asiakirjan voi toki viedä henkilökohtaisesti viraston toimipisteeseen, mutta palautuksessa on pakko luottaa postin ei-enää-viime-aikoina-niin-kovin-luotettavaan kulkuun.
Entä jos posti hukkaa lähetyksen ja alkuperäisen asiakirjan?
Viraston mukaan se on ”hyvä kysymys”. Kuulemma silloin ”monessa paikassa” voi asioida skannatun version kanssa. Mutta ei Digi- ja väestötietovirastossa.
Miksi asiakirjaa ei voisi skannata itse ja lähettää sähköisesti virastoon, jos se siellä joka tapauksessa skannataan ja tallennetaan sähköisessä muodossa?
Viraston mukaan silloin on mahdollista, että joku voi hävittää alkuperäisen asiakirjan ja sitten sitä ei enää ole. Paitsi siis skannattuna. Kuten tietysti siinäkin tapauksessa, jos virasto sen skannaa ja joku päättää jostain syystä hävittää asiakirjan.
Lopputulos lienee aika lailla sama.
Ongelma ei viraston näkökulmasta siis ole se, että kotikoneella skannattuun asiakirjaan olisi helppo tehdä muutoksia vaikkapa photoshoppaamalla (Hups, ei kai kukaan nyt saa mitään kyseenalaisia ideoita?!).
Ongelma on asiakirjan hävittäminen.
Jännä nähdä, millä muilla tavoilla uusi Digi- ja väestötietovirasto ”edistää yhteiskunnan digitalisaatiota”, kun tämäkin homma saatiin jo näin sujuvaksi.