Kuurasta on riesaa avaruudessakin
Näinä aikoina rapsutellaan aamuisin kevään – toivottavasti – viimeisiä kertoja auton ikkunoita. Päivälämpötilat ovat jo reippaasti plussan puolella, mutta yöllinen pikkupakkanen saa ilman kosteuden härmistymään kylmille pinnoille läpinäkymättömäksi kuuraksi.
Avaruudessa lämpötilat vaihtelevat paljon rajummin kuin Suomen keväässä. Auringonpaisteessa ollaan kiehumispisteen yläpuolella, varjossa suunnilleen saman verran pakkasella. Avaruusaluksissa ja -asemissa on oltava sekä lämmitys että jäähdytys tai astro- ja kosmonautit vuoroin paahtuisivat, vuoroin paleltuisivat.
Alkuvuodesta 2001 Robert Curbeam ja Thomas Jones olivat asentamassa Kansainvälisen avaruusaseman Destiny-moduulia paikalleen, kun työn alla olleen jäähdytysputkiston venttiiliin tuli vuoto. Painottomuuteen suihkusi myrkyllistä ammoniakkia, jota käytetään järjestelmässä jäähdytysliuoksena.
Avaruudessa ei ole käsillä jääraappaa.
Onneksi vuoto tapahtui aseman ulkopuolella ja onneksi astronautit olivat – tietenkin – avaruuspuvuissaan. Muuten vuoto olisi ollut kohtalokas. Nyt siitä oli vain vähän ylimääräistä riesaa.
Yöpuolen kylmyydessä nestemäinen ammoniakki jäätyi saman tien ja muodosti kiteistä kuuraa. Osa hyhmäisestä ammoniakista oli loiskunut Curbeamin puvulle, kun hän oli yrittänyt sulkea vikaantunutta venttiiliä. Hetkessä astronautin avaruuspuku oli parisenttisen kuurakerroksen peitossa.
Monikerroksinen ja vankkatekoinen puku ei ollut moisesta moksiskaan, mutta kuuraa oli yhtä paksulti myös Curbeamin kypärässä ja sen visiirissä. Avaruudessa ei ole käsillä jääraappaa, joten epäonninen astronautti joutui odottelemaan sokkona ja toimettomana niin kauan, että avaruusasema kiertyi varjosta päiväpuolelle ja auringon lämpö sulatti kuuran.
Riesa ei ollut sillä selvä. Kun astronautit palasivat aseman ilmalukkoon, heidän oli ensin paineistettava se, sitten tyhjennettävä se uudelleen ilmasta ja lopuksi tehtävä paineistus toistamiseen, jotta ammoniakkijäämiä ei päätyisi aseman sisään.
Pukunsa riisuttuaan Curbeam ja Jones pitivät varoiksi vielä parikymmentä minuuttia happinaamareita kasvoillaan, jotta ilmanvaihtojärjestelmä ehti imeä loputkin ammoniakista pois hengitysilmasta.
Keväisestä kuurasta auton tuulilasissa selviää melko lailla vähäisemmällä vaivalla.