Marsista… ei kun Kuusta löytyi vettä – taas

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kuun napaseutujen kraattereissa on ikuinen yö – ja jäätä, joka on merkitty kuvaan värillisinä pisteinä. Kuva: Shuai Li

Kuuta pidettiin pitkään rutikuivana paikkana. Kuten tieteessä usein, luulo ei ole tiedon väärti: Kuussa on vettä.

Ei siellä meriä lainehdi, vaikka kartoissa onkin sellaisia eksoottisia paikkoja kuin Sateiden meri ja Sateenkaarten lahti. 1960-luvulla alettiin kuitenkin ounastella, että Kuun napaseuduilla voisi olla jäätä.

Kummankin navan lähistöllä on kraattereita, joiden sisäosat ovat ikuisessa pimeydessä. Niiden arveltiin muodostavan ”kylmäloukkuja”, joihin komeetta- ja asteroiditörmäysten mukana tullut vesi hiljalleen kertyisi – siis jäänä, koska ilmattomassa Kuussa ei nestemäistä vettä voi esiintyä.

Pitkin 2000-lukua on eri luotainten mittauksista saatu vahvistus teorialle. Kuun navoilla on tosiaan jäätä. Havainnot eivät kuitenkaan kertoneet, onko siellä jäätiköitä, jotka ovat hautautuneet pintakerrosten alle, vai pölyn sekaan sirottuneita yksittäisiä jääkiteitä.

Tuoreimman tutkimuksen mukaan jäätä ei ole niin paljon kuin joidenkin havaintojen perusteella on arvioitu. Napaseutujen kylmäloukuista alle neljässä prosentissa todettiin olevan jäätä.

Jäätä Kuussa? So what.

Lupaavaa on kuitenkin se, että siellä missä jäätä on, sitä näyttäisi olevan runsaasti. Joissakin kraattereissa sitä on lähes kolmannes pohjaa peittävästä pintamateriaalista. Ja sitä todella on heti pinnalla, ei satojen metrien tai kilometrien syvyydessä.

Jäätä Kuussa? So what, voisi joku kysäistä.

Kuutukikohdan perustaminen on ollut utopistinen haave muinaisista kuulennoista lähtien. Ja aika pitkään se on sitä vielä tulevaisuudessakin.

Jos sellainen joskus saadaan aikaiseksi, homma helpottuu huomattavasti, kun vettä ei tarvitse raahata Maasta saakka.

Napa-alueiden syvät kraatterit eivät ehkä vaikuta kovin helpolta ”kaivon” paikalta, mutta toisaalta samoilla seuduilla on korkeita vuoria, joiden huiput kylpevät jatkuvassa auringonpaisteessa.

Siellä aurinkokennot tuottaisivat tauotta sähköä ja siksi jotain sopivaa töppärettä on kaavailtu kuuaseman sijoituspaikaksi.

Silloin vettä – tai siis jäätä – olisi parhaassa tapauksessa ihan vieressä, vuoren juurella ammottavan kraatterin pohjalla.

Muutama tekninen ongelma tietysti pitää vielä ratkaista ennen kuin Kuun jäävarantoja päästään hyödyntämään juoma- ja muuna vetenä, joten ihan vielä ei kannata lusikoida Kulta-Mokkaa kahvinkeittimeen väljähtymään.