Musta on valkoista – ja vihreää
Väkiluvultaan Kajaanin ja Kaarinan välille sijoittuva Dattelnin pikkukaupunki läntisessä Saksassa ei vielä aiemmin tänä vuonna olisi kovin monelle sanonut mitään ilman pikaista googlausta.
Toukokuun lopussa energiayhtiö Uniper, jonka enemmistöosakkuuden Fortum oli vastikään hankkinut, avasi kiistellyn hiilivoimalan ja nyt Datteln on kaikkien ilmastotietoisten huulilla.
Eikä ollenkaan syyttä.
Hiilidioksidipäästöistä ei tietenkään päästä eroon hetkessä. Energiankulutus kasvaa kaiken aikaa eikä aurinko- ja tuulivoima voi koskaan korvata kaikkea muuta tuotantoa. Tyynenä yönä sähköä ei synny tyhjästä.
Hyviä vaihtoehtoja vain on kovin vähän. Ydinvoimaa hyljeksitään, vuolaina virtaavia koskia ei oikein ole enää valjastettaviksi eikä turve ole ”uusiutuva luonnonvara”, vaikka sitä sellaiseksi on yritetty Suomessa väen väkisin vääntää.
Uuden kivihiiltä polttavan voimalan käyttöönottoa on silti äärimmäisen vaikea mieltää ympäristöteoksi, vaikka yrityksen edustajat kuinka väittäisivät, että Datteln 4 ei lisää hiilidioksidin kokonaispäästöjä Euroopassa.
Tavoitteena on Euroopan tuotannon hiilineutraalius 2035.
Vielä vähemmän se on ympäristöteko valtionyhtiö Fortumin omistajaohjauksesta vastaavan Suomen hallituksen ilmastotavoitteiden kannalta. Pariisin ilmastosopimuksessa asetettiin tavoitteeksi ilmastonmuutoksen hillitseminen 1,5 asteeseen. Ja Suomi on sitoutunut sopimukseen.
Ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien tekijöiden hahmottaminen ei ole helppoa eikä hiilidioksidiin liittyvä päästökauppajärjestelmä kokonaismäärän kattoineen, markkinavakausvarantoineen ja oikeuksien mitätöinteineen tee asiasta tavallisen ihmisen kannalta yhtään selkeämpää.
Datteln 4 -hiilivoimalan ilmastovaikutuksista on väännetty kättä lehtien mielipidepalstoja myöten. Fortumin tavoitteena on – jos yrityksen strategiaan on uskominen – Euroopan tuotannon hiilineutraalius 2035.
Yrityksen nettisivuilla todetaan, että ”Energiantuotantomme perustuu ensisijaisesti hiilidioksidipäästöttömään vesivoimaan ja ydinvoimaan sekä energiatehokkaaseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon”.
Aika huonosti tähän strategiaan istuu uuden yli tuhannen megawatin hiilivoimalan avaaminen. Ja vaikka laskennallisesti jossain vaiheessa päästäisiinkin siihen, että uusi voimala ei loppujen lopuksi lisää hiilidioksidin kokonaispäästöjä, yrityksen maine ei perustu matematiikkaan.
Kuluttajan kannalta näyttää nyt siltä, että oikea käsi ei tiedä – tai ei välitä – mitä vasen jalka polkee.
