Vastaus on 42. Tai ehkä sittenkin 36.
Legendaarisessa Linnunradan käsikirjassa liftareille Syvä miete -tietokoneelle annettiin tehtäväksi löytää vastaus perimmäiseen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta.
7,5 miljoonaa vuotta kestäneiden laskelmien tulos oli 42.
Nyt brittitutkijat ovat saaneet uuden vastauksen: 36.
Tosin kysymys on toinen eli kuinka monta tähtienväliseen kommunikointiin kykenevää sivilisaatiota Linnunradassa on.
Ja jos tarkkoja ollaan, tutkijoiden tulos on 4–211. 36 on heidän mukaansa todennäköisin lukema.
Yhteistä näille kahdelle luvulle on se, että kumpikaan ei ole juuri arvausta kummempi ja kummankin informaatioarvo on noin nolla.
SETI-tutkimuksen eli avaruuden älyn etsinnän pioneeri Frank Drake kehitti 1960-luvulla yhtälön, jolla voidaan arvioida tähtienväliseen viestintään kykenevien sivilisaatioiden lukumäärää. Sitä muokkaamalla tutkijat päätyivät tälläkin kertaa tulokseensa.
Sattumoisin Draken alkuperäisessä yhtälössä on yhtä monta muuttujaa kuin lotossa numeroita. Ja yhtä lailla kuin lottokuponkiin ruksatut numerot myös Draken yhtälön muuttujille annetut arvot ovat pelkkiä arvauksia.
Tunnemme yhden ainoan planeetan, jolla esiintyy elämää.
Ne kuulostavat tieteellisesti valideilta ja toki pohjimmiltaan sitä ovatkin. Esimerkiksi yhtälön ensimmäinen muuttuja R* on ”Linnunradassa vuosittain syntyvien tähtien lukumäärä”.
Ongelma on, että edes tämän ensimmäisen muuttujan arvoa ei tunneta kuin summittaisesti. Siitä eteenpäin ajaudutaan yhä heikommille jäille. Muuttujista viimeinen on L eli ”teknisesti kehittyneen sivilisaation odotettu elinikä”.
Kukaan ei pysty arvioimaan millään järjellisellä perusteella, mikä on teknisesti kehittyneen sivilisaation ”odotettu elinikä”. Toistaiseksi tunnemme yhden ainoan teknisesti kehittyneeksi luokiteltavan sivilisaation eli omamme.
Mikäli avaruuteen karanneet ensimmäiset radiolähetykset lasketaan ”tähtienväliseksi viestinnäksi”, me olemme väljästi määritellen kyenneet siihen sadan vuoden ajan. Aktiivisesti avaruutta on kuulosteltu 1960-luvun alusta saakka, mutta kuinka kauan me pystymme siihen?
Tuore tutkimus onkin ehditty lytätä monella taholla. Sitä on luonnehdittu jopa ”pelkäksi potaskaksi”, vaikka Draken yhtälöä on pyritty tuunaamaan luotettavampaan suuntaan.
Niin kauan kuin tunnemme yhden ainoan planeetan, jolla esiintyy elämää ja älyä, meillä ei ole mitään keinoa arvioida kosmisten kohtalotovereidemme moni- tai harvalukuisuutta.
Arvauksia voi aina esittää, mutta ne ovat vain arvauksia.