Kuvat, joita ei ole olemassa
Kuvanlukutaidon ohella pitäisi alkaa puhua myös kuvanhakutaidosta.
Viime päivinä mediassa on uutisoitu tähtitaivaan kohteista, joista ei – uutisoinnin mukaan – ole saatu kuvia.
Hesarissa todettiin, että ”neutronitähdestä ei ole valokuvia, koska ne ovat hyvin pieniä ja vaikeasti havaittavia”, ja Tekniikan Maailmassa, että ”Oumuamuasta ei ehditty parin viikon havaintoikkunan aikana ottamaan ainuttakaan valokuvaa.”
Neutronitähdet ovat massiivisten tähtien jäänteitä, parikymmenkilometrisiä hiukkaspuuropalloja, joilla on massaa parin Auringon verran. ‘Oumuamua puolestaan on tähtienvälinen komeetta, joka piipahti pari vuotta sitten Aurinkokunnan sisäosissa – tosin kiertäen Maan kaukaa.
Vanhoina ”hyvinä” aikoina, kun riesanamme ei ollut internetin ihmeellistä maailmaa, oli hyvin työlästä tarkistaa, onko jostain asiasta olemassa valokuvaa vai ei.
Toisaalta kovin vaikeaa se tuntuu olevan nykyisinkin.
Viime aikoina on korostettu kuvanlukutaidon merkitystä, kun maailma toisaalta muuttuu yhä visuaalisemmaksi ja toisaalta kuvien manipulointi on yhä helpompaa ja tuloksiltaan uskottavampaa.
Vanhan sanonnan uudempi versio toteaa, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.
Pelkällä rajauksella kuvan välittämä viesti voidaan muuttaa tyystin toiseksi ja muokkaamalla kuvaa siitä saadaan ”todiste” ihan mille tahansa.
Ilmiö ei suinkaan ole uusi, kuvia on manipuloitu aina. Vai mihin Stalinin viholliset katosivat virallisista neuvosto-otoksista?
Kuvanlukutaidon ohella pitäisi alkaa puhua myös kuvanhakutaidosta.
Kuvia on manipuloitu aina.
Samalla tavalla kuin monet ikoniset kuvat ovat muuttuneet ”aidoiksi”, kun manipuloituja versioita on levitetty riittävän laajalle, joissakin tapauksissa kuvien ”olemattomuus” on muuttunut faktaksi, kun jossain esitettyjä väitteitä ei ole vaivauduttu tarkistamaan.
Googlen kuvahaulla selviää helposti, että niin neutronitähti kuin ‘Oumuamuakin on saatu kuvattua. Sattumoisin myös tunnen Travis Rectorin, Alaskan yliopiston tähtitieteen professorin, joka kuuluu ’Oumuamuan kuvanneeseen tutkijaryhmään.
Jos neutronitähdestä tai ‘Oumuamuasta haluaa nähdä spektaakkelimaisen otoksen, jossa erottuu huima määrä yksityiskohtia, joutuu toki pettymään.
Tarkimmissakin valokuvissa neutronitähti näkyy mitättömän pienenä valopisteenä eikä ‘Oumuamuan potretti ole juuri sen kummempi.
Huhtikuussa 30-vuotista toimintaansa juhlineen Hubble-avaruusteleskoopin välittämät populaarit näkymät maailmankaikkeudesta ovat osaltaan luoneet mielikuvan, että tähtitieteilijät napsivat taivaasta pelkästään näyttäviä panoraamoja.
Usein se ei ole mahdollista, mutta ccd-kennolle tallentuva mitätön pistekin voi kertoa tutkittavasta kohteesta monia asioita.