Valojuovia taivaalla ja muuta huuhaata
Ihmiset ovat viime aikoina kyttäilleet taivaalla näkyviä, peräkanaa kulkevia satelliitteja. Niitä on tietysti näkynyt ”aina” eli lokakuusta 1957 lähtien, kun Sputnik laukaistiin avaruuteen piipittämään.
Nykyisin Maata kiertää jo tuhansia satelliitteja ja määrä kasvaa yhä kiihtyvällä vauhdilla, pitkälti kiitos Elon Muskin kuningasajatuksen toteuttaa huippunopea internet satelliittien avulla.
Periaatteessa okei, monessa suhteessa ei niinkään.
Sadat, tuhannet, lopulta mahdollisesti jopa kymmenettuhannet uudet satelliitit haittaavat tähtitieteellisten havaintojen tekemistä: valosaaste leviää avaruuteen, kun öisellä taivaalla risteilee tähtien joukossa pieniä valopisteitä.
Valopisteitä? Eikös Hesarissa vastikään kerrottu, kuinka ”Yötaivaalla Suomessakin näkyvät kirkkaat valojuovat ovat Tesla-miljardöörin satelliitteja”?
Kyllä kerrottiin, ja se on yksi niistä asioista, jotka eivät ole niinkään okei: yleismedian kertoessa avaruusasioista eksakteilla faktoilla ei tunnu olevan kovin suurta väliä.
Eivät satelliitit näy taivaalla valojuovina vaan valopisteinä. Jos niistä ottaa kuvan vähän pidemmällä valotusajalla, SILLOIN satelliitit näkyvät valojuovina. Ja jos valotusaikaa vielä pidentää, tähdetkin näkyvät valojuovina.
Faktojen tarkistaminen on nykyisin helpompaa kuin koskaan ennen.
Samassa jutussa oli muutakin huttua.
Sen mukaan Starlink-satelliitteja kuljettanut Falcon 9 -raketti laukaistiin sekä keskiviikkona että torstaina, vaikka tarjolla olevasta juttulinkistä selviää heti ensimmäiseltä riviltä tarkka ajankohta.
Pikkujuttu sinänsä.
Jutussa todetaan myös, että ”satelliitit olivat kiertoradallaan 550 kilometrin korkeudessa jo noin 15 minuutin kuluttua”.
No kun eivät olleet.
Kantoraketti vei ne soikealle radalle, jonka korkeus vaihtelee paristasadasta vajaaseen neljäänsataan kilometriin. Lopulliselle kiertoradalleen satelliitit kohoavat omien ionimoottoreidensa avulla – ja siihen menee aikaa huomattavasti varttituntia enemmän: muutama kuukausi.
Virheitähän sattuu, mutta yleismediassa niitä on tieteeseen ja tekniikkaan liittyvissä jutuissa jatkuvasti ja ainakin mutu-tuntumalla yhä enemmän. Huolimatta siitä, että faktojen tarkistaminen on nykyisin helpompaa kuin koskaan ennen.
Ei kai näillä ”vaikeilla” tiedeasioilla sitten ole ihmeempää merkitystä, mutta ainakin itseäni mietityttää, minkä verran virheitä on jutuissa, joiden aihepiiri ei ole itselle tuttu.