50 vuotta sitten syötiin jäisiä nakkeja
Kun Apollo 13 lähti Floridasta matkaan paikallista aikaa kello 13.13, saattoivat taikauskoisimmatkin huokaista helpotuksesta, kun huhtikuun 13., kuulennon toinen päivä, vaihtui 14. päiväksi.
Ilo oli ennenaikainen.
Huoltomoduulin valmisteluvaiheessa yksi sen happisäiliöistä oli vaurioitunut ja oikosulku sai sen räjähtämään. Jim Lovell, Fred Haise ja Jack Swigert olivat tiukan paikan edessä: pian he olisivat yhtä kuolleita kuin aluksensa.
Happisäiliön räjähdyksestä oli seurauksena ketjureaktio, joka rampautti sekä huolto- että komentomoduulin, jossa miehistö matkasi kohti Kuuta. Aluskokonaisuuden kärjessä oli kuumoduuli, jolla Lovellin ja Haisen oli määrä laskeutua kuunpinnalle.
Onneksi oli, sillä kortilla olevan sähkön säästämiseksi komentomoduuli oli sammutettava kokonaan. Astronauttikolmikko evakuoitui kuumoduuliin – joka siis oli suunniteltu kahdelle hengelle Kuuhun laskeutumista, reilun vuorokauden kuunpinnalla oleskelua ja Kuun kiertoradalle paluuta varten.
Valaistuksesta ja lämmityksestä oli luovuttava.
Nyt kuumoduulin varassa kolmen astronautin piti käydä kääntymässä Kuun takana ja palata takaisin Maahan.
Komentomoduulin akuissa oli virtaa sen verran, että sen turvin kaikkein välttämättömimmät laitteet voitaisiin käynnistää vähän ennen syöksymistä Maan ilmakehään.
Jotta kuumoduulissa riittäisi sähköä siihen saakka, kaikesta ylimääräisestä, kuten valaistuksesta ja lämmityksestä, oli luovuttava.
Apollo-lennoilla avaruusruoka ei ollut vielä kovin kummoista ja nyt se piti kaiken lisäksi syödä kylmänä. Tai pikemminkin pakastettuna. Eikä siinä vielä kaikki.
Kolme henkeä hönkäilee hiilidioksidia paljon enemmän kuin kaksi, joten kuumoduulin filtterit alkoivat pian olla tiensä päässä. Mutta ei hätää, komentomoduulissahan on käyttämättömiä suodattimia.
Paitsi että… Komentomoduulin oli suunnitellut ja rakentanut North American Aviation, kuumoduulin puolestaan Grumman Aircraft. Kenellekään ei ollut tullut mieleenkään, että jossain tilanteessa voisi olla hyödyksi, että hiilidioksidisuodattimet olisivat kummassakin aluksessa samanlaisia.
Eivätkä ne olleetkaan. Kuumoduulissa ne olivat sylinterimäisiä, komentomoduulissa neliskanttisia.
Jääräpäisellä neuvokkuudella lennonjohdossa kehiteltiin astronauttien käytössä olevista tarvikkeista – muovipusseja, pahvia, ilmastointiteippiä, avaruuspukujen happiletkuja – ”korjauspakkaus”, jolla vääränmallinen suodatin saatiin liitettyä kuumoduulin järjestelmiin.
Yksi ongelma oli, ettei lennonjohdosta ollut kuvayhteyttä kuualukseen. Toisin päin kyllä kulki sekä kuva että ääni, mutta astronautteja voitiin opastaa askartelussa vain sanallisesti.
Loppu onkin tutuksi tullutta historiaa.