Lumipallollakin voi olla tsäänssit helvetissä
Jääpala ei pysy kauaa jääpalana kuumassa uunissa, mutta Aurinkokunnan sisimmän planeetan Merkuriuksen huimassa paahteessa on kuin onkin jäätä.
Miten se on mahdollista, kun planeetan päiväpuolella on peräti 400 asteen helle? Keskeinen syy on, että yöllä lämpötila laskee noin 200 pakkasasteeseen.
Merkuriuksessa ei tietenkään lainehdi vettä samaan tapaan kuin Maassa, vaan jäätä muodostava vesi on peräisin avaruudesta – osittain.
Sieltä sen arvellaan tulleen Maahankin. Menneinä vuosimiljardeina kotiplaneettaamme on iskeytynyt asteroideja ja komeettoja, jotka ovat kuljettaneet mukanaan vettä. Ei nestemäisessä muodossa, vaan jäänä.
Osa vedestä päätyy napa-alueiden ikivarjoihin.
Maapallolla on sopivat olosuhteet, jotta suurin osa avaruuspostina saadusta vedestä virtaa joissa ja lainehtii järvissä sekä merissä. Ja onhan sitä napaseuduilla jäänäkin.
Napaseuduilla lymyää myös Merkuriuksen jää. Planeetan pyörimisakseli on kallistunut vain kaksi astetta, joten sen pohjois- ja etelänavalla on kraattereita, joiden pohjalle Aurinko ei paista koskaan. Siellä lämpötila on pysyvästi pakkasen puolella, vaikka se muualla vaihtelee 600 asteen verran.
Vaikka äkkiseltään ei uskoisi, Merkuriuksen huikea lämpötilojen vaihtelu on yksi syy siihen, että planeetan napaseuduilla on jäätä. Asteroidien ja komeettojen tuomaan veteen antaa oman lisänsä Merkuriuksessa käynnissä oleva kemiallinen reaktio, jonka tuotoksena on… jäätä.
Luotainten avulla on saatu selville, että planeetan pintakerroksissa on kemiallisia yhdisteitä, joissa on mukana hydroksyyli- eli OH-ryhmä. Kuten merkintätavasta voi päätellä, se muodostuu hapesta ja vedystä.
Vety on peräisin Auringosta puhaltavasta hiukkastuulesta, joka koostuu suurelta osin protoneista. Ja protoni on tunnetusti yhtä kuin vetyatomin ydin.
Merkuriuksen kova kuumuus irrottaa pinnan yhdisteistä hydroksyyliryhmiä ja saa ne törmäilemään toisiinsa. Kolareiden tuloksena syntyy vesimolekyylejä ja vetyatomeja, jotka lähtevät leijumaan pinnan yläpuolella.
Osa vesimolekyyleistä hajoaa Auringon säteilyssä hapeksi ja vedyksi, mutta osa vedestä päätyy napa-alueiden ikivarjoihin. Vaikka prosessi on hidas ja jäätiköt kasvavat vesimolekyyli kerrallaan, tutkijoiden mukaan miljoonassa vuodessa jäätä ehtii muodostua yli kolme miljardia tonnia.
Napakraattereiden luomupakastimissa se myös säilyy.