”Puoli kuuta…” – Mutta mihin?

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
”Jaa että puoli kuuta…” Kuva: Markus Hotakainen

Vaikka joidenkin mielestä ilmastonmuutos on peruttu, jos taivaalta leijailee yksikin lumihiutale, faktoja vastaan on yhä vaikeampi pyristellä.

Vanha vuodenaikaloru ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään” ei pidä enää alkuunkaan kutiaan.

Peipposet, joiden pitäisi ilmestymän näille leveyksille vanhan kansan viisauden mukaisesti miltei kesän kynnyksellä, ovat pyörineet lintulaudan liepeillä läpi talven.

Pari peipposta on tietysti yhtä hatara todiste ilmaston lämpenemisestä kuin satunnainen lumihiutale sen pysymisestä ennallaan, mutta muitakin merkkejä on kyllä ihan riittämiin.

Parhaillaan meteorologit esimerkiksi pähkäilevät, milloin terminen kevät alkaa, kun syksykään ei ole vielä taittunut talveksi. Ainakaan eteläisessä Suomessa.

Määritelmän mukaan ”terminen talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on alle nollan 10 vuorokautta”. Siihen on päästy vain Keski-Suomen tietämiltä pohjoiseen.

Etelämpänä marraskuu vain jatkuu ja jatkuu.

Tällä hetkellä (4.3. iltapäivällä) maa on vaihteeksi valkoinen, mutta lämpötila on plussan puolella ja illaksi on luvassa vesisadetta, joten pian maisema ei taaskaan edes näytä talviselta.

Lämpötilojen osalta Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan ”helmikuu oli tavanomaista lauhempi, maan eteläosassa jopa poikkeuksellisen lauha”.

Ja mitäpä poikkeuksellisella tässä yhteydessä tarkoitetaan?

Silloin ”sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin”.

Luonto toimii vallitsevien olojen mukaan.

Joku voi tietysti siteerata vanhaa ”valhe, emävalhe, tilasto” -hokemaa, mutta luonto ei tuijottele tilastoihin. Se toimii vallitsevien olojen mukaan. Jos ja kun kevään airuita näkyy jo helmi–maaliskuussa – peipposten lisäksi on bongattu leskenlehtiäkin – jotain on pahasti vialla.

Tilastollisesti kulloistakin tilannetta verrataan vuosien 1981–2010 keskiarvoihin. Niihin nähden keskilämpötila oli helmikuussa valtaosassa Suomea 5–6 astetta tavanomaista korkeampi. Lapissakin oltiin 2–4 astetta tavanomaista lämpimämmissä lukemissa.

No mutta poikkeuksellinen on poikkeuksellinen, näitähän sattuu, so what?

Vaikka ”miesmuisti” on sääasioissa ehkä vielä lyhyempi kuin politiikassa, kannattaa muistaa, että esimerkiksi vuonna 2008 tammikuu oli monin paikoin peräti 7–8 astetta tavanomaista leudompi.

Ikävästi taitaa olla niin, että aikaa myöten ”poikkeuksellisesta” tulee uusi normaali.