Kuu pimeni, pakkanen paukkui
Perjantai-iltana oli kuunpimennys.
Sen suhteen voi siteerata hieman mukaillen Douglas Adamsin viisiosaisen trilogian Linnunradan käsikirja liftareille Syvä miete -tietokoneen kommenttia Hoopotuksen ja Kääntösilmän uhkaukseen filosofien lakosta: ”Sitä tuskin kukaan edes huomasi”.
Kiertolaisemme ainoastaan viisti Maan puolivarjoa ja tummui vain vähän alareunastaan.
Mutta ihmeenomaisesti oli selkeää. Yleensä taivas on tiukasti pilvessä, jos tähtien maailmassa tapahtuu jotain avaruuden arjesta poikkeavaa.
Keli oli mainio, sää oli selkeä, Kuu kumotti korkealla talvisella taivaalla, lämpömittari näytti eteläisessä Suomessa –6 astetta. Talvioloissa siis oltiin, vain lumi puuttui.
Melkein tarkalleen 38 vuotta sitten, 9. tammikuuta 1982, oli myös kuunpimennys. Silloin Kuu pimeni täydellisesti ja taivaalla kiilui hetken aikaa verenpunainen pallo.
Tuo pimennys oli ensimmäinen, josta otin kuvia. Vanhalla (jo silloin) täysmekaanisella järjestelmäkameralla, 58-millisellä normaaliobjektiivilla ja mustavalkoisella filmillä. Tulos ei ollut kummoinen, osittain sen takia, että kamera jäätyi pariin otteeseen.
Pakkasta oli tuon taannoisen pimennyksen aikaan eteläisessäkin Suomessa 30 astetta. Jopa filmi uhkasi murentua käsiin, kun kameraan vaihtoi uuden, alhaisen lämpötilan hyydyttämän rullan.
Nykyisillä digijärkkäreillä homma on helpompaa, kunhan akussa riittää potkua.
Ilmastodenialistien perusargumentteja on, ettei ilmasto voi olla lämpenemässä, kun ”tänä aamunakin oli 20 astetta pakkasta!”
Yksittäisen päivän sää ei vielä kerro mitään ilmastonmuutoksesta.
Mistä sitten kertoo se, että 38 vuotta sitten kuunpimennyksen aikana pakkasta oli 30 astetta, vastikäisen pimennyksen aikana vain kuusi?
Ei tietysti mistään, jos ilmastonmuutoksesta puhutaan.
Sää on eri asia kuin ilmasto, ja vaikka maapallon keskilämpötila jatkaa nousuaan, voi jatkossakin olla silloin tällöin 30 asteen pakkasia. Jopa täällä etelärannikolla.
Tosin moiset paukkupakkaset käyvät yhä harvinaisemmiksi ja liki läpi talven jatkuvat kurakelit yhä yleisemmiksi. Mutta yksittäisen päivän sää ei vielä kerro mitään ilmastonmuutoksesta. Se näkyy tilastoissa, jotka ovat valitettavan vakuuttavia.
Silti voisi kuvitella, että yhtä lailla kuin satunnaisen aamun parinkymmenen asteen pakkanen joidenkin mielestä mitätöi ilmastonmuutoksen todellisuuden, liki 25 asteen ero kahden kuunpimennyksen aikaan osuneiden lämpötilojen välillä – lämpimämpään suuntaan – saa ilmastoharhaisimmankin mielen muuttumaan.
Eipä ole sen suuntaisia argumentteja ainakaan vielä sattunut somessa silmiin.