Orionin olkapäällä posahtaa kohta

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Orionin tähdistö ja Betelgeuze talvisella taivaalla. Kuva: Markus Hotakainen

Betelgeuze himmenee!

Talvista yötaivasta hallitsevan Orionin tähtikuvion vasemmassa yläkulmassa loistava oranssinpunainen jättiläistähti ei ole entisellään. Viime viikkoina – eli tähtitieteellisessä aikaskaalassa hyvin nopeasti – se on himmentynyt kokonaisen magnitudin verran.

Kun Betelgeuzen näennäinen kirkkaus oli vielä viime syksynä luokkaa 0,5, se on nyt noin 1,5. Magnitudiasteikolla se tarkoittaa, että tähti oli aiemmin 2,5 kertaa nykyistä kirkkaampi.

Tai nykyistä ja nykyistä: Betelgeuze näyttää olevan himmenemässä edelleen.

Kun se on aiemmin ollut taivaan kymmenen kirkkaimman tähden joukossa, nyt se ei enää mahdu 20 kirkkaimman sakkiin.

Sinänsä siinä ei ole mitään yllättävää. Betelgeuze on elämänsä ehtoopuolella oleva punainen jättiläistähti, jonka kirkkaus muuttuu hitaasti. Pitkäaikaisten mittausten perusteella vaihtelulla on kaksi jaksoa, hieman alle kuusi vuotta ja noin 425 vuorokautta.

Ilmeisesti nyt ollaan kummankin jakson minimissä ja siksi Betelgeuze on himmeämpi kuin koskaan aiemmin sinä aikana, kun tähtien kirkkautta on pystytty mittaamaan tarkasti.

Massiivisten tähtien kehityksessä punainen jättiläisvaihe tarkoittaa sitä, että tähden kohtalo on sinetöity.

Aurinkokin laajenee muutaman miljardin vuoden kuluttua punaiseksi jättiläiseksi, mutta se on liian pieni saadakseen aikaan kosmisen ilotulituksen. Betelgeuze on yli kymmenen kertaa Aurinkoa raskaampi, joten se räjähtää supernovana.

Se näkyisi helposti keskellä päivääkin.

Tähti hajoaa ja jäljelle jää hyvin tiheä, korkeintaan parinkymmenen kilometrin läpimittainen neutronitähti, vielä pienempi musta aukko tai vain avaruuteen laajeneva kaasupilvi.

Mutta milloin?

Otsikon ”kohta” on käsitteenä yhtä venyvä ja epämääräinen kuin teinin aikataulu huoneen siivoamiselle.

Betelgeuze voi räjähtää huomenna tai 100 000 vuoden päästä.

Tähtien kehitystä ei tunneta niin hyvin, että supernovaräjähdystä osattaisiin ennustaa juuri minkäänlaisella tarkkuudella.

Kun Betelgeuze viimein posahtaa, sen kirkkaus kasvaa huimasti. Orionin olkapäällä loistaa hetken aikaa kuoleva tähti, jolla saattaa olla kirkkautta saman verran kuin täysikuulla. Se näkyisi helposti keskellä päivääkin.

Supernovaräjähdys saa aikaan kirkkaan leimahduksen näkyvän valon alueella, mutta se syytää ympärilleen myös muita, elämän kannalta haitallisia aallonpituuksia.

Betelgeuzen etäisyys on kuitenkin lähes 650 valovuotta, joten näin kaukana säteily ei aiheuta vaaraa.

Täällä matoisella maapallolla ei siis ole syytä huoleen. Ainakaan Betelgeuzen suhteen.