Valon nopeus on äärellinen – onneksi
Tähtitiedettä käsittelevien kirjojen joukosta tuskin löytyy kovinkaan monta opusta, jossa kaukoputkea ei kehuttaisi aikakoneeksi. Sellainenhan se on.
Jos teleskoopilla tähtää vaikkapa talvista taivasta koristavaan Siriukseen, näemme tähden sellaisena kuin se oli alkukeväällä 2011. Valo etenee avaruudessa melkein 300 000 kilometriä sekunnissa ja 8,6 vuodessa se taittaa 8,6 valovuoden mittaisen matkan Siriuksesta Maahan.
Andromedan galaksi kajastaa öisellä taivaalla valoa, joka on lähtenyt liikkeelle 2,5 miljoonaa vuotta sitten. M87-tunnuksella tunnettu galaksi, jonka keskellä lymyävästä supermassiivisesta mustasta aukosta julkaistiin viime keväänä ensimmäinen kuva, näyttäytyy sellaisena kuin se oli 53,5 miljoonaa vuotta sitten.
Etäisimmät tunnetut kohteet ovat yli 13 miljardin valovuoden etäisyydellä, joten niiden valo on lähtenyt liikkeelle, kun kosmos oli hädin tuskin karistanut kapalonsa. Mitä kauemmas tähyämme, sitä kauemmas menneisyyteen näemme.
Ja hyvä niin.
Ai miten niin?
Eikö olisi kiinnostavaa tietää, millainen maailmankaikkeus on juuri nyt, täsmälleen tällä kellonlyömällä, kaikissa suunnissa ja kaikilla etäisyyksillä?
Periaatteessa kyllä, käytännössä ei niinkään.
Ensinnäkin se edellyttäisi fysiikalta sellaista kuperkeikkaa, että Albert Einsteinin luoma suhteellisuusteoria ja sen perusteet joutaisivat romukoppaan. Valon nopeus ei olisi äärellinen eikä se olisi maailmankaikkeuden ehdoton kattonopeus.
Tietämyksemme kosmoksesta olisi hyvin rajallinen.
Toisekseen emme tietäisi mitään maailmankaikkeuden historiasta. Käsityksemme sen synnystä ja kehityksestä perustuu juuri siihen, että pystymme tarkastelemaan universumia eri kehitysvaiheissa katselemalla erilaisille etäisyyksille.
Sama pätisi myös maailmankaikkeuden rakennuspalikoihin, galakseihin ja galaksijoukkoihin. Näkisimme kaikki tähtijärjestelmät ja niiden muodostamat ryppäät sellaisina kuin ne ovat tällä hetkellä.
Esimerkiksi maailmankaikkeuden alkuaikoina loistaneet kvasaarit, galaksien aktiiviset ytimet, olisivat sammuneet jo aika päiviä. Emme edes tietäisi moisia kohteita olleen joskus olemassa.
Tietämyksemme kosmoksesta olisi hyvin rajallinen. Se olisi kallis hinta siitä ilosta, että tuntisimme universumin läpikotaisin juuri nyt, joka suunnassa ja kaikilla etäisyyksillä.
Onneksi maailmankaikkeudessa vallitsee nopeusrajoitus, jota on mahdoton rikkoa.