Valon nopeus on äärellinen – onneksi

Profiilikuva
Blogit Taivaan tähden
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Galaksi ”nimeltä” GN-z11 13,4 miljardia vuotta sitten. Nykyinen olemus tuntematon. Kuva: NASA/ESA/P. Oesch (Yale University)/G. Brammer (STScI)/P. van Dokkum (Yale University)/G. Illingworth (University of California, Santa Cruz)

Tähtitiedettä käsittelevien kirjojen joukosta tuskin löytyy kovinkaan monta opusta, jossa kaukoputkea ei kehuttaisi aikakoneeksi. Sellainenhan se on.

Jos teleskoopilla tähtää vaikkapa talvista taivasta koristavaan Siriukseen, näemme tähden sellaisena kuin se oli alkukeväällä 2011. Valo etenee avaruudessa melkein 300 000 kilometriä sekunnissa ja 8,6 vuodessa se taittaa 8,6 valovuoden mittaisen matkan Siriuksesta Maahan.

Andromedan galaksi kajastaa öisellä taivaalla valoa, joka on lähtenyt liikkeelle 2,5 miljoonaa vuotta sitten. M87-tunnuksella tunnettu galaksi, jonka keskellä lymyävästä supermassiivisesta mustasta aukosta julkaistiin viime keväänä ensimmäinen kuva, näyttäytyy sellaisena kuin se oli 53,5 miljoonaa vuotta sitten.

Etäisimmät tunnetut kohteet ovat yli 13 miljardin valovuoden etäisyydellä, joten niiden valo on lähtenyt liikkeelle, kun kosmos oli hädin tuskin karistanut kapalonsa. Mitä kauemmas tähyämme, sitä kauemmas menneisyyteen näemme.