Alienit tulevat, ilmastouhka väistyy
Missä kaikki ovat, kyseli Enrico Fermi aikoinaan, ja tovi myöhemmin Zdeněk Kopal kehotti olemaan vastaamatta, jos kosminen puhelin soi.
Näihin kahteen lausahdukseen kiteytyy avaruuden älyn etsintä ja löytymisen pelko.
Tilastollisesti muuallakin pitäisi olla elämää, sillä tällä hetkellä tunnetaan jo yli 4 000 eksoplaneettaa, jotka kiertävät jotain muuta tähteä kuin Aurinkoa.
Suuri osa niistä on jättimäisiä kaasuplaneettoja, mutta joukossa on joitakin maankaltaisia kiertolaisia, joiden pinnalla saattaa olla elämän kannalta keskeisenä pidettyä nestemäistä vettä.
Elämää sen sijaan ei ole löytynyt mistään. Ainakaan vielä.
Jos tuolla jossain sitten onkin muukalaisten sivilisaatio ja sen edustajat päättävät matkata maapallolle, meidän käy yhtä huonosti kuin alkuperäiskansojen niiden törmätessä maailmanvalloitusta havitteleviin löytöretkeilijöihin.
Kuten Stephen Hawking on todennut kirjassaan Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin: ”Nykyisessä kehitysvaiheessamme edistyneemmän sivilisaation kohtaaminen muistuttaisi jossain määrin Amerikan alkuperäiskansojen tapaamista Kolumbuksen kanssa – enkä usko heidän ajatelleen, että se olisi ollut heille eduksi.”
Tai sitten kaikki kääntyykin hyväksi. Oikein hyväksi.
Osa denialisteista ja vouhotuksesta jankkaavista kuvittelee, ettei ilmastonmuutosta ole olemassakaan ja jos onkin, se katoaa itsestään tai jonkin teknisen poppakonstin ansiosta. Kaikkein harhaisin siipi tuntuu odottavan avaruuden muukalaisten väliintuloa.
Vaakalaudalla on paljon muutakin.
Onhan moiselle operaatiolle ennakkotapauskin. Satojatuhansia vuosia sitten Nibiru-planeettaa asuttavat anunnakit tulivat uuttamaan Maan meristä kultaa, jolla he ”korjaisivat” planeettansa vikaantuneen kaasukehän.
Tai niin ainakin uskoo joukko hörhöilijöitä, joiden mielestä Marsissa Cydonian tasangolla olevat rapautuneet muodostelmat ovat jäänteitä anunnakien rakentamasta, kullan rahtaamiseen tarkoitetusta väliasemasta.
Ja muukalaisten interventiota odotellessa voi olla tekemättä asialle mitään. Meillähän on vankka perintöoikeus maapalloon ja sen resursseihin. Jos ne ovat rajallisia, se on tulevien sukupolvien ongelma. Sitä paitsi onhan Aurinkokunnassa muitakin planeettoja.
Kyse ei kuitenkaan ole vain meidän ihmisten tulevista sukupolvista, vaakalaudalla on paljon muutakin, kokonaisen planeetan biosfääri.
Silti tällä hetkellä vellova keskustelu keskittyy pitkälti siihen, miten ”meidän” käy. Me voimme vaikuttaa asioihin, kaikki muut eliölajit joutuvat olemaan meidän viisautemme tai typeryytemme varassa.
On totaalista eskapismia olettaa ja toivoa, että pelastus tulisi avaruudesta, oli se sitten muukalaisten masinoima pelastusoperaatio tai Marsiin suunniteltu siirtokunta.
Meidän on selvitettävä sotkumme ihan itse. Tällä ainoalla elinkelpoisella planeetalla.