Marsilaiset kuolivat 110 vuotta sitten
Kohtalokas ajankohta tiedetään tarkasti: 20. syyskuuta 1909. Kreikkalais-ranskalainen Eugène Antoniadi oli tuona päivänä – tai pikemminkin yönä – Pariisin liepeillä sijaitsevan Meudonin observatorion suuressa kupolissa.
Hän oli suunnannut 83-senttisen ”Grande Lunette” -linssikaukoputken, joka on edelleen Euroopan suurin, kohti yötaivaalla kiiluvaa punaista valopistettä. Sää oli selkeä ja ilmakehä poikkeuksellisen rauhallinen.
Marsilaisia ei surmannut se, mitä Antoniadi kaukoputkeen katsoessaan näki, vaan mitä hän ei nähnyt.
1870-luvun lopulta lähtien oli tiedetty, että Marsia asuttavat teknisesti meitä kehittyneemmät ja etevämmät oliot. Tai ainakin osa tähtitieteilijöistä oli niin tietävinään.
Italialainen Giovanni Schiaparelli oli laatinut Breran observatoriossa vuonna 1877 tekemiensä havaintojen pohjalta Marsista kartan, jota kirjoivat planeetan pinnalla risteilevät suorat viivat: naapuriplaneetallamme on kanavia!
Jotkut päättelivät, että jos planeetan pinnalla on kanavia, joilla on mittaa satoja kilometrejä, siellä täytyy olla asukkaita, joilla on hallussaan melkoinen määrä niiden rakentamiseen vaadittavaa teknistä osaamista.
Kanavat olivat kadonneet.
Kaikki eivät alkujaankaan uskoneet ajatukseen ja kiivaimpien kannattajien vakuutteluista huolimatta yhä useampi alkoi epäillä niin marsilaisten kuin kanavienkin olemassaoloa.
Yksi heistä oli juuri edellä mainittu Antoniadi. Kun Ranskaan muuttanut nuori tähtitieteilijä pääsi töihin kuuluisan Camille Flammarionin observatorioon, hän oli monien muiden tavoin näkevinään Marsin pinnalla risteileviä viivoja.
Kun Antoniadi otti vastuulleen British Astronomical Associationin Mars-jaoston jäsenten tekemien havaintojen käsittelyn, mieli alkoi muuttua. Eri puolilta Eurooppaa kertyneiden piirrosten kirjo oli niin vaihteleva, että se herätti vahvoja epäilyksiä: ovatko kanavat ollenkaan todellisia vai ainoastaan näköharhaa?
Pelkät epäilykset eivät kuitenkaan riittäneet, tarvittiin todisteita. Syyskuisena yönä Antoniadi sai ne hankittua.
Kun Meudonin jättimäisen kaukoputken näkökenttään ilmestyi taivaalla loimottavan punaisen valopisteen voimakkaasti suurennettu kuvajainen, kanavat olivat kadonneet.
Antoniadi ikuisti Marsin yksityiskohdat ajan tavan mukaan piirrokseen. Naapuriplaneettamme pinnalla erottuvat tummat alueet hajosivat yhä pienemmiksi ja pienemmiksi detaljeiksi, mutta yli 30 vuotta tähtitieteilijöitä askarruttaneista suorista viivoista ei näkynyt jälkeäkään. Ne olivat vain harhanäkyjä.
Johtopäätös oli väistämätön: Marsissa ei ole kanavia eikä siellä ole myöskään kanavia rakentanutta sivilisaatiota. Tuona yönä marsilaiset kuolivat. Tai eivät he olleet koskaan edes eläneet.