Asteroidit kolaroivat, Maa jäätyi
Noin 466 miljoonaa vuotta sitten maapallolla oli jääkausi, yksi monista, joista viimeisin on jättänyt yhä näkyvät jälkensä myös kotimaamme kallioperään.
Nyt tuon ammoisen jäätiköitymisen syy on selvinnyt, ainakin jos tutkijoiden tuoreimpiin tuloksiin on uskominen.
Muinainen jääkausi johtui asteroidien törmäyksestä. Toisin kuin 400 miljoonaa vuotta myöhemmin, kun kosminen isku taittoi kirjaimellisesti dinosaurusten selkärangan, sillä kertaa maalitauluna ei ollut Maa.
Asteroidit kolaroivat keskenään.
Tutkijat pääsivät muinaisen jääkauden aiheuttajan jäljille tutkimalla kivissä ja kallioperässä olevia alkuaineita, niiden isotooppeja sekä metallipitoisuuksia. Ne kaikki antoivat viitteitä siitä, että huomattava osa 466 miljoonan vuoden ikäisen kiviaineksen joukossa olevasta pölystä on alkujaan ollut avaruudessa.
Osa mantereista jäi pysyvän talven kahleisiin.
Maapallolle tiedetään satavan jatkuvasti avaruuden pölyä noin 40 000 tonnia vuodessa. Tutummissa mitoissa se tarkoittaa noin tuhatta rekkakuormallista joka vuosi. Osa pölystä kärähtää vajaan sadan kilometrin korkeudella ja saa aikaan öisellä taivaalla näkyviä tähdenlentoja.
Osa leijuu hitaasti alemmas ilmakehään, missä on paljon muutakin roinaa, kuten tulivuorten syöksemää tuhkaa ja aavikoilta tuulten mukana noussutta tomua.
Kun 150-kilometrinen asteroidi hajosi rajussa törmäyksessä Marsin ja Jupiterin ratojen välillä, pölyn määrä moninkertaistui. Maan ilmakehään päätyi tuhannen sijasta miljoonan rekkakuormallisen verran pölyä. Joka vuosi.
Ja ”sadetta” jatkui pari miljoonaa vuotta. Se ei voinut olla vaikuttamatta Maan olosuhteisiin. Ilmakehään kertynyt pöly vähensi Auringon säteilyä niin paljon, että ilmasto alkoi jäähtyä.
Napajäätiköt levisivät yhä laajemmalle ja ennen pitkää osa mantereista jäi pysyvän talven kahleisiin.
Ilmaston kylmeneminen ei ollut pelkästään huono juttu, pikemminkin päinvastoin, ainakin evoluution kannalta. Eli ”vähän” pidemmällä tähtäimellä.
Koska ilmasto viileni hyvin hitaasti, eläin- ja kasvikunta pystyi sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Itse asiassa lajien kirjo kasvoi, kun evoluution myötä kehittyi uusia lajeja, jotka pärjäsivät aiemmista poikkeavissa, eri puolilla maailmaa vaihtelevissa olosuhteissa.
Ilmastonmuutos ei siis välttämättä ole pahasta – jos se tapahtuu huomattavan paljon nykyistä hitaammin, kymmenien sijasta miljoonien vuosien kuluessa.