Avaruudesta löytyi vettä – taas
Stop the press: 110 valovuoden etäisyydellä sijaitsevaa punaista kääpiötähteä kiertävällä, K2-18b-tunnuksen saaneella eksoplaneetalla on todettu esiintyvän vettä.
Stop the press 2: Avaruudessa on (ehkä) elämää!
Ihan näin suoraviivainen veden ja elämän kytkentä ei kuitenkaan ole, vaikka eksouutisoinnissa usein oiotaankin turhat mutkat.
Ongelmana on Maa. Täällä tiedetään esiintyvän elämää – villeimpien spekulaatioiden mukaan jopa älyllistä – joten omaa planeettaamme pidetään oivallisena esimerkkinä siitä, kuinka nestemäisessä olomuodossa virtaava ja lainehtiva vesi liittyy oleellisesti elämän syntyyn ja kehittymiseen. Entä muualla?
Tällä hetkellä tunnetut yli 4 000 eksoplaneettaa puolestaan osoittavat, että Aurinkokunta ei ole mikään erikoistapaus: planeetat ovat mitä ilmeisimmin tähtien synnyn luonnollinen sivutuote.
Maankaltaisia eli suhteellisen pieniä kiviplaneettoja on löytynyt melko vähän, mutta sekin selittyy valintaefektillä: nykyiset havaintomenetelmät ovat saaneet aikaan kaasumaisten jättiläisplaneettojen yliedustuksen havaintoaineistoissa.
K2-18b on itse asiassa ”supermaapallo”, sillä sen massa on kahdeksan kertaa suurempi kuin Maan eli lähes puolet Neptunuksen massasta. Ei siis ihan oman kotiplaneettamme kaksonen.
Parikymmenkilometrisen jääkuoren alle on hankala kurkkia.
Aiemmin arveltiin, että nestemäisen veden esiintymisen edellyttäisi planeetan sijaintia niin sanotulla elinkelpoisella vyöhykkeellä. Eksoplaneetan etäisyyden omasta tähdestään pitäisi olla juuri sopiva, jotta valon ja lämmön määrä pitäisi mahdollisen veden ainakin suurimmaksi osaksi nestemäisessä olomuodossa.
Väärin meni.
Omassa Aurinkokunnassamme tiedetään olevan nestemäistä vettä myös jättiläisplaneettojen jäisten kuiden uumenissa, vaikka ne ovat hyvin kaukana elinkelpoisen vyöhykkeen ulkopuolella.
Esimerkiksi Jupiterin Europa-kuun sisuksissa vellovassa valtameressä on vettä enemmän kuin maapallolla. Ja silti se on omaa Kuutamme hieman pienempi kiertolainen.
Mutta onko Europassa elämää? Sitä ei tiedetä. Satojen miljoonien kilometrien etäisyydellä sijaitsevan kuun parikymmenkilometrisen jääkuoren alle on hankala kurkkia.
Vielä vaikeampaa on sanoa, esiintyykö kymmenien, satojen tai tuhansien valovuosien etäisyydellä sijaitsevien eksoplaneettojen mahdollisissa merissä elämää.
K2-18b-planeetan tapauksessa ei edes tiedetä, onko planeetalla meriä. Siellä on toistaiseksi todettu vain esiintyvän vettä.
Elämän etsinnän mittapuuna pidetyn maapallonkin elämä olisi ensimmäisten vuosimiljardien aikana vaatinut löytyäkseen mikroskoopin.