Marsissa on kultaa!
Ainakin jos uusimman Aku Ankan tarinaan ”Kuin vanhaan hyvään aikaan” on uskominen.
Ja miksei olisi, sillä todennäköisesti Marsissa on kultaa.
Sekä Maassa että Marsissa esiintyvä kulta on peräisin jättiläistähtien elinkaaren päättävistä supernovaräjähdyksistä tai niistä jääneiden neutronitähtien törmäyksistä, kenties molemmista.
Näissä kosmisissa katastrofeissa lämpötila nousee niin korkeaksi, että fuusioreaktioiden tuloksena on hyvin raskaita alkuaineita, toisin kuin esimerkiksi Auringon sisuksissa, missä lopputuotteena on rauta.
Kun Aurinkokunta syntyi tähtienvälisestä kaasupilvestä, jonka koostumusta näin muodostuneet raskaat alkuaineet olivat aikoinaan rikastaneet, muiden aineiden ohella planeettoihin päätyi myös kultaa.
Alkuun planeetat olivat kauttaaltaan sulia. Suunnattomissa magmamerissä raskaat alkuaineet vajosivat kirjaimellisesti maan uumeniin. Tällä tavoin syntyivät maankaltaisten planeettojen rautaytimet. Ja kulta meni perässä.
Eri puolilla planeettaa on tulivuoria.
Miten kultaa sitten löytyy yhä Maan pintakerroksista, jos se ammoin upposi planeettamme syvyyksiin?
Selitys löytyy tulivuorista tai yleisemmin tuliperäisestä toiminnasta. Maan sisuksista kumpuavan laavan mukana on vuosimiljardien kuluessa noussut maanpinnalle tai ainakin tavoitettavissa oleville syvyyksille myös kultaa ja muita raskaampia alkuaineita, joita voimme nykyisin louhia erilaisiin käyttötarkoituksiin.
Entä miten tämä liittyy Marsiin? Myös siellä on tulivuoria ja tuliperäistä toimintaa – tai on ainakin joskus ollut. Eri puolilla planeettaa on tulivuoria, joista suurimmat ovat keskittyneet Tharsiksen ylängölle. Koko seutu on kuin pullistuma Marsin kupeella ja se on kohonnut vuosimiljardeja sitten nimenomaan tuliperäisen toiminnan tuloksena.
Tulivuorista korkein on Olympus Mons, jonka huippu kohoaa yli 25 kilometriä ympäristöään korkeammalle. Sen rinteillä on jälkiä laavavirroista, joista tuoreimmilla on ikää ehkä vain muutamia miljoonia vuosia.
Sieltä jos mistä kannattaisi etsiä Marsin kultaa.
Ja kuinka ollakaan, Akkarin tarinassa kultaa jahtaava Roope-setä päätyy tulivuoren uumeniin. Tarinan käsikirjoittaja Aleksander Kirkwood Brown tuntuu olevan hyvin perillä Marsin geologiasta.
Mitään Klondikea Marsista tuskin muodostuu, vaikka kullan esiintyminen varmistuisikin. Ainakin nykytekniikalla kaivostoiminta Marsissa ja kullan rahtaaminen Maahan tulisi niin kalliiksi, että avaruusmainarit eivät pääsisi välttämättä edes omilleen, vaikka iskisivät millaiseen kultasuoneen.
Eikä Roopekaan päässyt nauttimaan löydöstään.