Hellekelit jatkuvat – myös Venuksessa
Suomessa hellesäitä piisaa, vaikka kohta ollaan jo syyskuussa. Tulevina vuosina sitä sopii odottaa – tai kavahtaa – entistä useammin, kun ilmastonmuutos etenee.
Mihin hiilidioksidin ja muiden lämpöä pidättävien kaasujen aiheuttama kasvihuoneilmiö voi äärimmillään johtaa?
Sitä ei tarvitse laskeskella kynällä ja paperilla eikä simuloida supertietokoneiden uumenissa ruksuttavilla ohjelmistoilla. Havainnollinen esimerkki löytyy ihan naapurista.
Venus on melkein samankokoinen kuin Maa – läpimitoissa on eroa vain muutama prosentti – mutta siihen identtinen kaksosuus rajoittuukin. Venuksella on paksu ja tiheä kaasukehä, joka koostuu melkein yksinomaan hiilidioksidista. Joko kellot soivat?
Kyllä, yli 96-prosenttisesti hiilidioksidista koostuvassa kaasukehässä on niin voimakas kasvihuoneilmiö, että lämpötila planeetan pinnalla on yli 460 celsiusastetta. Moisessa hehkussa sulaisi lyijykin.
Venuksen korkea lämpötila ei siis selity pelkästään sillä, että se kiertää Aurinkoa nelisenkymmentä miljoonaa kilometriä lähempänä kuin Maa. Ilman kasvihuoneilmiötä lämpötila Venuksen pinnalla olisi joitakin kymmeniä, korkeintaan sata celsiusastetta.
Jo nyt muutos on ennakoitua nopeampaa.
Jos Venuksen ”käsistä karannut” kasvihuoneilmiö vaatii 96 prosentin hiilidioksidipitoisuuden, miksi Maan ilmakehän vajaan 0,04 prosentin hiilidioksidipitoisuudesta melskataan niin kovaäänisesti?
Juuri siksi, että Maan ilmakehässä on hiilidioksidia niin vähän. Kun me syydämme sitä yhä kiihtyvällä vauhdilla taivaalle, tuossa pienessä määrässä tapahtuu suuria muutoksia. Eivätkä ne tiedä hyvää ilmastonmuutoksen kannalta.
Jo nyt muutos on ennakoitua nopeampaa ja silti puuhastelemme kokonaisuuden kannalta merkityksettömien pikkuseikkojen parissa – pääasia, että omatunto ei kolkuttele niin pahasti.
Naapuriplaneettamme Venuksen tapauksessa on jokseenkin yhdentekevää, onko sen pinnalla vallitseva lämpötila sata vai neljäsataa celsiusastetta: siellä ei ole elämää.
Maapallolla sen sijaan on, ja se on eri puolilla planeettaa sopeutunut vallitseviin olosuhteisiin. Jos vallitsevat olosuhteet muuttuvat merkittävästi, se tietää ongelmia sekä eläin- että kasvikunnalle. Ja myös ihmiselle, sillä olemme riippuvaisia kummastakin.
Eivätkä merkityksettömiä ole myöskään sään ääri-ilmiöiden voimistumisen seuraukset sivilisaatiomme perustana olevan infrastruktuurin kannalta. Esimerkiksi sähkö on niin itsestään selvä asia, ettemme tule edes ajatelleeksi, kuinka riippuvaisia olemme sen jatkuvasta saannista.
Entä jos myrsky toisensa jälkeen pätkii sähköt pitkiksi ajoiksi laajoilta alueilta? Pilkkopimeässä on paha postata Facebook-päivityksiä.
Venuksen kaltaiseen kasvihuoneilmiön kuumentamaan pätsiin on vielä pitkä matka, mutta jos valtioiden johtoon päätyy jatkossa lisää nykyisten änkyröiden kaltaisia kaistapäitä, kukaan ei tiedä, millaisen tulevaisuuden seuraavat sukupolvet joutuvat kohtaamaan.