Myytit kuolevat hitaasti – kuumyytit vielä hitaammin
Leffateattereissa pyörivä huikea dokkari Apollo 11 murskaa monta myyttiä. 50 vuoden takaisiin tapahtumiin liittyy paljon salamyhkäisyyttä – ainakin jos salaliittoteoreetikoilta kysyy.
Käytiinkö Kuussa oikeasti vai kuvattiinko kaikki Stanley Kubrickin loihtimissa lavasteissa? Valjastettiinko totuuden peittelyyn satoja, tuhansia ellei satojatuhansia ihmisiä pelkästään Yhdysvaltain suurvalta-aseman pönkittämiseksi?
Kuulostaa kovin kaukaa haetulta, mutta niinhän salaliittoteoriat yleensä kuulostavat. Kunnon salaliittoteoreetikko ei kuitenkaan todisteisiin usko, koska nekin ovat tietenkin väärennettyjä.
Jos sivuutetaan hulluimmat hourupäisyydet esimerkiksi astronauttien itsemurhapillereistä (mihin niitä olisi tarvittu, jos Kuussa ei edes käyty?), kuulennoista kerrotaan myös vähemmän lennokkaita tarinoita, jotka ovat muuttuneet sitä todemmiksi, mitä kauemmin kuulennoista on kulunut aikaa.
Yksi niistä sijoittuu kuumoduuliin ja ajoittuu laskeutumisvaiheeseen. Kun kuunpinnalle oli pystysuoraa matkaa enää parisataa metriä, Neil Armstrong totesi automaattiohjauksen vievän alusta suoraan kivikkoon ja syvään kraatteriin. Taustalla huusi toistuvasti tietokoneen ylikuormituksesta kertova hälytysääni ja vieressä seisova Buzz Aldrin luetteli lakonisesti korkeuslukemia.
Kun Armstrong sai kuumoduulin viimein ohjattua suhteellisen tasaiselle paikalle, polttoainetta oli jäljellä enää alle 30 sekunniksi.
Armstrongin pulssi oli laskeutumisen aikana 156.
Kovia jätkiä ja kokeneita pilotteja kumpainenkin, sitä ei todellakaan käy kiistäminen. Moni autoilija menee paniikkiin jo taskupysäköinnistä. Astronautit ovat myöhemmin myöntäneet arvioineensa, että mahdollisuudet onnistumiseen olivat fifty-fifty.
Sitkeä uskomus on, että Neil ja Buzz olivat NIIN kovia jätkiä, että heidän pulssinsa ei juurikaan noussut edes laskeutumisen kriittisimmässä vaiheessa. Sama tarina toistuu Länsiväylä-lehden elokuva-arviossa: ”…sykkeet hädin tuskin ylittävät sataa…”
Erityisen sitkeäksi uskomuksen tekee se, että todisteet sen perättömyydestä ovat elokuvaa katsovan silmien edessä. Dokkarista selviää, että Armstrongin pulssi oli laskeutumisen aikana 156 – Aldrinin sykettä ei tiedetä, koska yhteys pätki.
Mikä tietenkin on kiistaton todiste siitä, että Buzzin syke ei varmaankaan noussut ollenkaan.
Kova jätkä.