Jupiter ei kierräkään Aurinkoa!
Näin otsikoi iSciphile-sivusto kohu-uutiselta haiskahtavan nettijuttunsa. Eipä tuohon ole vastaansanomista, sillä se on totta.
Kopernikus, Kepler ja Galilei kaiffareineen osoittivat nelisensataa vuotta sitten, että maailmankaikkeuden keskus ei olekaan Maa, vaan Aurinko.
Ihan purematta ajatusta ei tuolloin nielty, ei etenkään katolisen kirkon piirissä, mutta kaukoputken keksimisen myötä kertyneet todisteet veivät vääjäämättä kohti uutta maailmanjärjestystä.
Kaiken keskellä on Aurinko, jota kiertävät planeetat, yhtenä niistä arvonalennuksen saanut Maa.
Sittemmin on käynyt selväksi, ettei Aurinkokaan ole maailmankaikkeuden keskus. Päivätähtemme on vaatimaton keltainen kääpiötähti, joka vaeltaa Linnunradan laitamilla. Eikä Linnunratakaan ole sen kummoisempi galaksi, ainoastaan yksi lukemattomista avaruuden saarista.
Nytkö on sitten niin, että planeetat eivät kierräkään Aurinkoa?
Ei se ihan niin mene.
Planeetat – myös Jupiter – ovat edelleen Aurinkoa kiertävillä radoilla. Merkurius ja Mars hieman soikeita, muut kuusi kiertolaista lähes ympyrämäisiä ellipsejä pitkin. Aivan kuten Johannes Kepler 1600-luvun alkuvuosina oivalsi.
Painopiste on tyhjässä avaruudessa.
Jos kuitenkin ollaan tarkkoja, kukin planeetta kiertää sen ja Auringon yhteistä painopistettä – jota myös Aurinko kiertää. Samaan tapaan kuin vauhtia ottava moukarinheittäjä pyörii pientä ympyrää, kun vaijerin päässä oleva metallikuula pyörii paljon isompaa ympyrää.
Merkurius, Venus, Maa, Mars, Saturnus, Uranus ja Neptunus ovat Aurinkoon verrattuna massaltaan niin vähäisiä, että niiden tapauksessa painopisteet ovat syvällä Auringon sisuksissa, maankaltaisten planeettojen käytännössä sen keskipisteessä.
Jupiter on kuitenkin niin jättimäinen – sen massa on noin 2,5 kertaa suurempi kuin kaikkien muiden planeettojen yhteensä – että sen ja Auringon painopiste on tyhjässä avaruudessa.
Tai jos ollaan edelleen tarkkoja, ei aivan tyhjässä.
Painopiste on kyllä Auringon ulkopuolella, mutta vain noin 50 000 kilometrin verran. Sillä etäisyydellä ollaan vielä ”turvallisesti” Auringon harvan kaasukehän eli koronan alueella. Noita seutuja pyyhkivät ajoittain myös Auringon pintakerroksista korkeuksiin kurottavat kaasukielekkeet, protuberanssit.
Kohu-uutisen otsikko on siis täyttä totta, mutta Aurinkokunta on silti ennallaan. Tai ainakin siinä kuosissa, missä sen todettiin muutama vuosisata sitten olevan.