Kesäyössä ei ole pelkästään hyttyspilviä
Kehnolla kelillä taivas peittyy tavallisiin pilviin, mutta kesäisin voi nähdä harsomaisia ilmestyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä vallitsevan sään kanssa.
Noin tunti auringonlaskun jälkeen pohjoiselle taivaalle voi ilmestyä himmeästi hohtavia pilviä, jotka Auringon painuessa syvemmälle horisontin alapuolelle voivat kirkastua silmiinpistäviksi.
Nimelleen uskolliset valaisevat yöpilvet ovat reippaasti korkeammalla kuin tavalliset hattarat. Ne ovat keskimäärin hieman yli 80 kilometrin korkeudella, joskus joitakin kilometrejä alempana, toisinaan kymmenisen kilometriä ylempänä. Yleensä avaruuden rajana pidetään sataa kilometriä, joten yöpilvet ovat melkein avaruudessa.
Valaisevat yöpilvet ovat valaisevia – ja ylipäätään näkyvissä – koska Aurinko valaisee niitä, vaikka maanpinnalta katsottuna päivä on mennyt jo mailleen.
Heti auringonlaskun jälkeen pilviä ei erota, koska taivas on vielä liian valoisa, mutta kun Aurinko on laskenut nelisen astetta taivaanrannan taakse, ne alkavat kiilua himmeästi. Toisaalta kun Aurinko on horisontin alapuolella yli 16 astetta, se ei enää paista yöpilvien korkeudelle.
Valaisevien yöpilvien kirkkaus johtuu jäästä, jota on muodostunut pölyhiukkasten pinnalle ilmakehän yläosien vähäisestä vesihöyrystä: jääkuorrutteinen pöly heijastaa hyvin auringonvaloa.
Yöpilvien korkeudella lämpötila laskee alle 120 pakkasasteeseen.
Osa yläilmakehän pölystä on peräisin tulivuorenpurkauksista. Siitä ovat todisteena esimerkiksi ensimmäiset muistiinmerkityt yöpilvet vuodelta 1885. Krakataun jättipurkaus oli tapahtunut vain pari vuotta aiemmin.
Toiseen pölyhiukkasten lähteeseen viittaa pilvien korkeus, lähemmäs sata kilometriä.
Maan ilmakehään suurella nopeudella syöksyvät avaruuden kivensirut alkavat kuumentua vähän yli sadassa kilometrissä ja ne tuhoutuvat pääosin juuri korkeudella, jolla yöpilviä esiintyy.
Valaisevien yöpilvien esiintyminen keskittyy kesäkuukausiin, koska silloin olosuhteet ovat otolliset niiden synnyn kannalta. Yöpilvien korkeudella lämpötila laskee alle 120 pakkasasteeseen ja vähäinen vesihöyry alkaa härmistyä pienten pölyhiukkasten pinnalle.
Koska pohjoisimmassa Suomessa Aurinko ei laske toviin ollenkaan, siellä ei yöttöminä öinä voi nähdä yöpilviä. Niiden sesonki käynnistyykin eteläisimmästä Suomesta ja laajenee kesän kuluessa vähitellen kohti pohjoista.
Heinäkuu on yleensä parasta yöpilviaikaa, mutta niitä voi näkyä Keski-Suomen korkeudella jo juhannuksena – kuten esimerkiksi tänä vuonna.