Puolen vuosisadan löytö: vähän käytetty kuumoduuli

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Thomas Stafford ja Eugene Cernan kävivät Snoopylla melkein Kuussa. Kuva: NASA

Toukokuussa 1969 oli kaikkien aikojen kenraaliharjoitus. Apollo 10 -lennolla testattiin kuumoduulia, jolla uskaltauduttiin 15 kilometrin korkeudelle Kuun pinnasta. Kaksi kuukautta myöhemmin Apollo 11 vei ensimmäiset ihmiset kiertolaisemme pinnalle.

Kymppilennon miehistö hylkäsi täysinpalvelleen kuumoduulin avaruuteen ja palasi komentomoduulissa Maahan. Sen koommin Snoopyksi ristittyä alusta ei ole nähty.

Paitsi nyt.

Nick Howesin johtama ryhmä ehti seuloa tähtikuvia vuodesta 2011 saakka ennen kuin tärppäsi. Neulan löytäminen heinäsuovasta on lasten leikkiä verrattuna Snoopyn bongaamiseen.

Löydön todennäköisyydeksi on arvioitu muutamia promillen miljoonasosia. Siksi ei olekaan täysin varmaa, että pieni valopiste on kauan kateissa ollut kuumoduuli, mutta todennäköisesti se on Snoopy.

Hylätty kuumoduuli kiertää Aurinkoa radalla, joka on hieman suurempi kuin Maan rata. Siten sen suurin etäisyys Maasta on yli 300 miljoonaa kilometriä.

Neulan löytäminen heinäsuovasta on lasten leikkiä.

Tällä hetkellä pikkuruinen kuumoduuli on niin kaukana, ettei se erotu kaukoputkilla. Seuraavan kerran se on lähellä Maata parinkymmenen vuoden kuluttua ja silloin saadaan ehkä varmistus sille, että kyseessä tosiaan on ”Ressu”.

Kuumoduuli – jos kaukainen kohde todella on se – löytyi sopivasti Apollo 11 -juhlan aattona, mutta se on silti kuriositeetti. Oleellisempaa on, että nykytekniikalla pystytään bongaamaan jopa näin pieniä, alle kymmenen metrin läpimittaisia kappaleita.

Maan radan tienoilla seilaa erikokoisia asteroideja, joista joku voi olla törmäyskurssilla. Siksi automaattiset robottikaukoputket tuijottavat alati taivaalle etsien yhä pienempiä kiertolaisia, jotka saattaisivat uhata Maata.

Huojentavaa on, että jopa kuumoduulin kokoinen kirppu jää havaitsijoiden haaviin. Alle kymmenmetrisistä asteroideista ei ole meille kovin suurta vaaraa, ne tuhoutuvat korkealla Maan ilmakehässä eivätkä pääse maanpinnalle saakka.

Tšeljabinskin yllä tuhoutui helmikuussa 2013 parikymmenmetrinen asteroidi. Vaikka se räjähti yli 30 kilometrin korkeudessa, paineaalto vaurioitti tuhansia rakennuksia ja yli tuhat ihmistä sai vammoja rikkoutuneista ikkunoista sinkoilevista lasinsirpaleista.

Jos Maahan osuisi yli kymmenen kilometrin kokoinen asteroidi, törmäyksen seurauksista voisi jututtaa dinosauruksia – elleivät ne olisi kadonneet maapallolta kosmisen kolarin jälkimainingeissa.