Voynichin arvoitus ratkesi! Eiku…
Huhtikuun lopussa kantautui Briteistä uutisia, että mystinen Voynichin käsikirjoitus on vihdoin onnistuttu tulkitsemaan. 1400-luvulla laadittu teksti on pitänyt tiukasti salaisuutensa, mutta Bristolin yliopiston kielitieteilijä Gerard Cheshire sai sen selvitettyä.
Hänen mukaansa käsittämättömältä riipustelulta vaikuttava teksti on laadittu keskiaikaisella esiromaanisella kielellä, josta ei ole olemassa muita kirjallisia esimerkkejä kuin Voynichin salaperäinen käsikirjoitus.
Cheshiren riemuvoitto näyttää kokevan saman kohtalon kuin aikaisemmatkin arvoituksen ”ratkaisut”. Muut tutkijat suhtautuvat siihen hyvin kriittisesti eivätkä ole ollenkaan vakuuttuneita Cheshiren radikaalista tulkinnasta.
Uutisoinnissa on korostettu, kuinka Cheshiren tutkimus on julkaistu vertaisarvioidussa Romance Studies -lehdessä ikään kuin se takaisi, että tutkimuksen tulos on oikea. Ei takaa.
Käytäntö on tieteellisessä maailmassa normi. Tiedejulkaisuja on monenmoisia eikä kaikkien sivuilla ole kuranttia kamaa, mutta arvostetut ja oikeasti merkittävät lehdet tarkistuttavat saamansa artikkelit huolellisesti muilla alan asiantuntijoilla ennen niiden julkaisemista.
Prosessi ei ole mikään julkaisuautomaatti, sillä artikkeli voidaan hylätä. Vaikka se hyväksyttäisiinkin, ennen artikkelin ilmestymistä tutkija tai tutkijat voivat joutua tekemään siihen korjauksia, täsmennyksiä ja lisäyksiä ennen kuin se täyttää julkaisemisen kriteerit.
Tutkimuksen tulos voi olla hyvin mullistava.
Voisi kuvitella, että moinen puljaaminen varmistaisi kaiken olevan kunnossa ja tutkimustuloksen olevan oikea.
Niin monet tuntuvat kuvittelevankin, mutta ovat väärässä. Vertaisarvioinnin tarkoitus ja tavoite ei ole varmistaa julkaistavien tulosten virheettömyyttä. Usein se on jopa mahdotonta.
Monissa tutkimuksissa selvitellään asioita, joista on äärimmäisen niukasti havaintoja tai joihin ei välttämättä ole aiemmin edes törmätty. Tutkimuksen tulos voi olla hyvin mullistava ja vastoin aikaisempia käsityksiä.
Etenkin silloin on hyvin vaikea varmistaa, että se olisi absoluuttisen oikea. Siksi siihen ei pyritäkään.
Vertaisarvioinnin tarkoitus on varmistaa, että tutkimus on tehty tieteellisesti validein metodein ja sen tulokset on tulkittu yhtä lailla tieteellisesti valideilla metodeilla. Silti tulos voi ihan hyvin olla väärä.
Kuten Voynichin arvoituksen ratkaisu monien tutkijoiden mielestä nyt on.