Kuu kutistuu, toistuuko Pluton tragedia?

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kylmyyden meri erottuu tummana, pitkulaisena tasankona Kuun pohjoisilla napaseuduilla. Kuva: Markus Hotakainen

Tuoreiden tutkimustulosten mukaan oman kiertolaisemme Kuun läpimitta pienenee.

LRO-luotaimen (Lunar Reconnaissance Orbiter) ottamien kuvien perusteella Kylmyyden meren basaltin peittämä pinta elää: se liikkuu hitaasti ja siihen syntyy halkeamia.

Tutkijat arvelevat sen johtuvan Kuun kutistumisesta, joka puolestaan johtuu Kuun sisuksiin sen syntyvaiheissa jääneen lämmön hitaasta hiipumisesta.

Mitä tekemistä Kuun kutistumisella on Pluton kanssa?

Aikoinaan Plutoa, tuolloin vielä tuntematonta Planeetta X:ää, alettiin etsiä, kun Neptunuksen rataliikkeessä todettiin olevan häiriöitä. Samaan tapaan Uranuksen harhailut olivat 1840-luvun puolivälissä olleet peruste alkaa laskeskella vielä kaukaisemman planeetan sijaintia. Ja kas, tähtitieteilijät löysivät Neptunuksen.

Vuonna 1930 Pluto löytyikin ja vieläpä läheltä edesmenneen Percival Lowellin laskemaa paikkaa. Lowell oli laskelmissaan olettanut, että tuntemattoman planeetan massa olisi noin seitsemän kertaa suurempi kuin Maan massa.

Löytökuvissa Pluto erottui vain mitättömänä valopisteenä, joten sen massan arvioitiin voivan olla korkeintaan samaa luokkaa kuin Maan. Havaintojen karttuessa arvo oli 1940-luvun lopulla pudonnut kymmenesosaan Maan massasta ja 1970-luvun puolivälissä jo sadasosaan.

Niin pieni kappale ei pystyisi aiheuttamaan häiriöitä Neptunuksen liikkeessä ja sittemmin onkin todettu, että ”häiriöt” olivat havaintovirheitä eikä Neptunuksen liikkeessä ollut mitään ihmeellisyyksiä.

Kun James Christy löysi Pluton kuun Charonin vuonna 1978, kiertolaisen etäisyyden ja kiertoajan perusteella voitiin laskea planeetan massa hyvin tarkasti. Se oli enää tuhannesosa Maan massasta. Joku huumorintajuinen tähtitieteilijä totesikin, että jos Pluton massa yritetään määrittää vielä tarkemmin, planeetta katoaa kokonaan.

Kuu on yksiselitteisesti kuu.

Periaatteessa niin kävikin, kun Kansainvälinen tähtitieteen unioni IAU teki vuonna 2006 päätöksen, että Pluto ei olekaan planeetta vaan kääpiöplaneetta.

Pluton ja Kuun kohtaloiden oleellinen ero on siinä, että kaukaisen kääpiöplaneetan koko pieneni ainoastaan havaintotarkkuuden kasvun seurauksena. Todellisuudessa Pluton koko ei muuttunut vuosikymmenien saatossa millään lailla.

Kuu sen sijaan on kutistumassa ihan oikeasti. Se ei kuitenkaan ole katoamassa öiseltä taivaalta, sillä tutkijoiden arvion mukaan sen läpimitta on pienentynyt joidenkin satojen miljoonien vuosien kuluessa noin 50 metriä.

Kuulla ei ole myöskään vaaraa joutua siirretyksi johonkin vähäisempään luokkaan. Kuu on yksiselitteisesti kuu eli planeettaa kiertävä taivaankappale. Ja sellaisena Kuu myös pysyy, vaikka hiljalleen kutistuukin.