Marsiin matkaavat taantuvat luolaihmisiksi
Ennen pitkää ihmiskunta asuttaa Marsin. Se ei toteutunut ”ihan” vielä 1980-luvulla, kuten kuulentojen aikaan ajateltiin. Eikä sen toteutuminen ole vieläkään kovin lähellä. Mutta jonain kauniina päivänä punaisella planeetalla asustaa ihmisiä.
Ja todennäköisesti he asustavat luolissa.
Mars on hankala paikka. Sinne ei pääse kovin helposti – matka yhteen suuntaan kestää puolisen vuotta – ja perillä on kovin vaarallista.
Harvasta hiilidioksidikaasukehästä ei ole juurikaan iloa, pikemminkin päinvastoin. Ilmanpaine on niin alhainen, että Marsissa on käytettävä avaruuspukuja, mutta kaasukehä on kuitenkin sen verran tiheä, että tuulet nostattavat ilmaan pölyä.
Se heikentää näkyvyyttä, tunkeutuu laitteisiin ja kuluttaa mekaanisia osia.
Kaasukehä ei myöskään ole kummoinen suojakilpi avaruudesta tulevaa säteilyä vastaan. Auringon ultraviolettisäteily pääsee käytännössä esteettä pinnalle saakka ja vaikka Mars on kauempana keskustähdestämme kuin Maa, säteilytaso on silti haitallinen.
Tosin avaruuspuvun läpi uv-säteily ei pääse. Varsinainen vaaratekijä onkin energinen hiukkassäteily. Auringossa tapahtuvissa purkauksissa avaruuteen sinkoutuu suuret määrät sähköisesti varattuja hiukkasia.
Maan suojana on magneettikenttä, joka estää hiukkasryöppyjen pääsyn suoraan pinnalle, mutta Marsin magneettikenttä on niin heikko ja hajanainen, että se ei samanlaista turvaa suo.
Marsin asuttaminen ei tule olemaan helppoa.
Marsiin rakennettavien asumusten on suojattava kaiken muun lisäksi ihmisiä tältä voimakkaalta hiukkassäteilyltä. Pelkistä peltihökkeleistä ei siihen ole, seinien ja kattojen on oltava lujaa tekoa ja riittävän paksuja.
Ellei käytetä hyväksi Marsin luonnon – toki elottoman luonnon – tarjoamaa ratkaisua: luolia.
Punaista planeettaa tutkinut luotainarmada on vuosien saatossa löytänyt lupaavia paikkoja maanalaisten tukikohtien rakentamiseen. Joidenkin kraattereiden pohjalla näyttää olevan luolan suuaukko, paikoin samanlaisia koloja on jonomaisina muodostelmina.
Marsin tuliperäisillä alueilla on muinoin ollut maanalaisia laavavirtoja, mutta kun vulkanismi on ehtynyt, jäljelle on jäänyt pitkiä tunneleita, ehkä jopa niiden muodostamia laajoja verkostoja. Paikoin tunneleiden katot ovat romahtaneet ja paljastaneet niiden sijainnin.
Marsin asuttaminen ei tule olemaan helppoa, mutta jos siirtokunnan asumuksia ei tarvitse kaivaa maahan, vaan ne voidaan rakentaa suoraan maan alle, homma on ehkä aavistuksen helpompi. Kunhan niin pitkälle päästään.