Kuusta on sittenkin tulossa punainen
Jenkeille tuli 1960-luvun alussa kiire. Neukut olivat hyvää vauhtia valloittamassa maailmankaikkeuden. Ensimmäinen satelliitti, ensimmäinen kuuluotain, ensimmäinen ihminen avaruudessa…
Ei hätää, voimmehan me mennä Kuuhun, tuumasi presidentti John F. Kennedy. Alan asiantuntijat olivat kauhuissaan eikä kansakaan ollut vakuuttunut.
Kun Kennedy piti toukokuussa 1961 kongressissa puheen, jossa asetti kansakunnan tavoitteeksi saada ihmisen Kuuhun ja turvallisesti takaisin ennen vuosikymmenen päättymistä, pikaisesti toteutetun gallupin perusteella 58 prosenttia amerikkalaisista vastusti ajatusta.
Ei ihme, sillä Alan Shepardin ensimmäisestä avaruushypystä oli vasta alle kolme viikkoa.
Olisihan kammottava ajatus, että Kuu muuttuisi punaiseksi.
Kun Neuvostoliiton avaruusylivoima alkoi vaikuttaa yhä ilmeisemmältä ja rautaesiripun takanakin todennäköisesti valmisteltiin kuulentoja, mielet alkoivat muuttua. Olisihan peräti kammottava ajatus, että taivaalla kumottava Kuu muuttuisi punaiseksi – siis vertauskuvallisesti.
Niin ei käynyt, sillä tunnetusti Yhdysvallat ehätti Kuun kamaralle ensin. Ja käytyään siellä vielä viidesti, jätti kiertolaisemme oman onnensa nojaan.
Paluu Kuuhun on ollut säännöllisesti tapetilla, mutta mitään ei ole saatu aikaan. Miehitettyjä lentoja valmistelevia luotaimia on kyllä lähetetty, mutta uusia jalanjälkiä ei Kuun pölyiseen pintaan ole painunut sitten joulukuun 1972.
Ettei vain Kuusta uhkaisi taas tulla punainen? Kiina on kovasti kiinnostunut kiertolaisestamme eikä ole jäänyt todellakaan toimettomaksi. Se on lähettänyt Kuuhun jo useita luotaimia, viimeisimpänä Chang’e-4-laskeutujan, joka mukana oli Yutu-2-kulkija.
Eikä kuluvan vuoden alkupäivinä laskeutunut luotain päätynyt mihin tahansa, vaan Kuun kääntöpuolelle – jota mediassa sitkeästi kutsutaan ”pimeäksi” puoleksi – mihin ei aiemmin ole luotaimia saatu.
Kaavailuissa on myös miehitetty kuulento ja Kuuhun perustettu tutkimusasema, joka olisi käytössä jo 2020-luvun lopulla. Kuulostaa hurjalta, mutta toisaalta Kiina on toteuttanut avaruusohjelmaansa aasialaisella eleettömyydellä.
Kun Kiina aikoinaan ilmoitti tekevänsä miehitetyn avaruuslennon, se myös teki sen. Kun Kiina ilmoitti lähettävänsä avaruusaseman Maata kiertävälle radalle, se myös lähetti sen. Kun Kiina nyt on ilmoittanut rakentavansa tutkimusaseman Kuuhun, se myös varmasti rakentaa sen.
Jokohan muutkin avaruusvallat alkaisivat saada vauhtia kuusuunnitelmiinsa?