”Sen täytyi olla Kimi!”
Harvardin yliopistosta kuuluu taas kummia.
Syksyllä 2017 Aurinkokunnan sisäosien poikki pyyhältänyttä ’Oumuamuaa tähtienväliseksi luotaimeksi väittänyt Avi Loeb esittää nyt Amir Sirajin kanssa, että myös tammikuussa 2014 Maan ilmakehään syöksynyt meteoroidi olisi ollut peräisin tähtienvälisestä avaruudesta.
Perusteluna on kappaleen suuri nopeus, peräti 216 000 kilometriä tunnissa.
Jos se muunnetaan yleisemmin tähtitieteessä käytetyksi sekuntinopeudeksi, tulokseksi saadaan 60 kilometriä sekunnissa. Aika haipakkaa, mutta ei mitenkään poikkeuksellista menoa.
Esimerkiksi Halleyn komeetasta irronneet kivensirut ja pölyhiukkaset, jotka aiheuttavat eta-akvaridien meteoriparven, iskeytyvät Maan ilmakehään yli 70 kilometrin sekuntinopeudella.
Tutkittu kappale oli kuitenkin läpimitaltaan puolen metrin luokkaa, ei siis mikään kivensiru tai pölyhiukkanen, voisi joku huomauttaa.
Toisaalta Deep Impact -luotain totesi vuonna 2010, että sen lähietäisyydeltä tutkiman Hartley 2 -komeetan ytimestä sinkoutuu avaruuteen koripallon kokoisia jääkimpaleita.
Koripallosta ei ole kovin pitkä loikka jumppapallon kokoluokkaan.
Aika hataralla pohjalla kohuväite siis lepää. Yhtä perustellusti voisi olettaa, että keskieurooppalaisella moottoritiellä ajellessa ohitse kaahannutta autoa ajoi Kimi Räikkönen, koska nopeutta oli yli 200 kilometriä tunnissa.
Savolaisittain olisi lisättävissä, että ”voip olla olemati”.
Toki Loebin ja Sirajin tutkima kappale voi olla tulokas tähtienvälisestä avaruudesta, se on ihan mahdollista. Sieltähän ’Oumuamuakin tuli – vaikka tuskin onkaan vieraan sivilisaation lähettämä luotain.
Paino on kuitenkin sanoilla ”voi olla”. Savolaisittain olisi lisättävissä, että ”voip olla olemati”. Loeb ja Siraj sälyttävät ovelasti todistamisen taakan muille. Tieteessä se kuuluu väitteen esittäjälle, mutta hehän ovat argumenttinsa jo esittäneet The Astrophysical Journal Letters -tiedelehdessä.
Se tuntuu riittävän monille todisteeksi väitteen paikkansapitävyydestä, vaikka tieteellisten julkaisujen vertaisarviointi ei takaakaan sitä, että tutkimustulos on oikea. Se takaa vain sen, että siihen on päädytty tieteellisesti valideilla metodeilla.
Käytännössä tutkijakaksikon väitettä on hyvin vaikea, ellei mahdoton osoittaa vääräksi. Maan ilmakehään viisi vuotta sitten syöksynyt avaruuden kappale tuhoutui noin sadan kilometrin korkeudessa. Siitä ei jäänyt todistusaineistoksi minkäänlaista kappaletta, jota tutkimalla voitaisiin yrittää selvittää sen alkuperä.
Otsikoita ja medianäkyvyyttä sen sijaan siunaantui – jälleen kerran. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehtäväänsä ansiokkaasti täyttävällä Harvardin yliopistolla on palkkalistoillaan erinomainen markkinamies.