Voiko nainen kirjoittaa scifiä?
Jos asiaa olisi kysytty 15-vuotiaalta itseltäni, vastaus olisi ollut kyllä, mutta ei kovin kiinnostavaa. Kukaan ei sitä silloin kysynyt, mutta jotain tuolloisesta ajatusmaailmastani voi päätellä yhdestä ostopäätöksestä.
Tai pikemminkin ostamattajättämispäätöksestä.
Helsingin Tennispalatsissa, jossa nykyisin on Helsingin taidemuseo ja leffateatterirypäs, oli silloin vielä tavaratalo, vanha kunnon ”Tennis-Anttila”. Hyvää ei tunnetusti saa halvalla, ja Anttilan suosio perustui nimenomaan halpoihin hintoihin.
Kaupan oli myös kirjoja ja kerran silmiini sattui alelaarista scifiä. Olin vastikään hurahtanut tähtiin ja samalla tieteiskirjallisuuteen. Tietämys oli vielä vähäistä ja kun Yli-ihmisen aika -nimisen kirjan tekijänä näytti olevan Roberta Heinlein, jätin sen ostamatta.
Miksi? No ei kai nainen voi kirjoittaa kunnollista scifiä!
Naurettava ajatus kahdestakin syystä.
Ensinnäkään Roberta Heinlein -nimistä tieteiskirjailijaa ei ole olemassakaan. Kirjan tekijä oli tietenkin yksi alan legendoista, Robert A. Heinlein, jota en silloin vielä tunnistanut. Kirjailijan nimi oli ladottu kanteen tikkukirjaimin niin tiiviisti, että äkkiseltään etunimi näytti olevan Roberta.
Toisekseen miksi ihmeessä nainen ei voisi kirjoittaa scifiä ja vielä erittäin hyvää sellaista? Mitä merkitystä kirjailijan sukupuolella ylipäätään on, olipa kirjallisuudenlaji mikä tahansa?
Aika monille tuntuu edelleen olevan, vaikka siihen ei ole mitään järjellistä syytä. Muistaakseni Harry Potterin luojaa, Joanne Rowlingiakin, neuvottiin uransa alussa käyttämään kirjailijanimeä J.K. Rowling, koska fantasiakirjallisuuden lukijat karsastavat naiskirjailijoiden tuotantoa. Siis vielä 2000-luvun kynnyksellä.
Kun scifinoviisin tietämättömyys ja teini-ikäisen ennakkoluuloisuus aikanaan karisivat, upeimmat lukukokemukset ja -elämykset olen löytänyt juuri naisten kirjoittamista tieteisnovelleista ja -kirjoista.
Jos pitkästä listasta poimii randomisti joitakin kovia nimiä, niin sellaisia ovat esimerkiksi Leigh Brackett, Octavia Butler, C.J. Cherryh, Ellen Klages, Doris Lessing, Anne McCaffrey ja Pamela Sargent sekä omasta ja monen muunkin mielestä ehdottomana huippuna Ursula K. Le Guin.
Yli-ihmisen aikakin tuli sittemmin hankittua divarista. Alun perin 1940-luvulla ilmestynyt romaani on jälleen ajankohtainen, sillä viime kuukausina on uutisoitu geneettisesti muokatuista vauvoista, jotka Heinleinin romaanissa ovat tulevaisuuden yhteiskunnassa normi.
Ehkä geenitekniikalla voitaisiin poistaa ihmisen perimästä tiettyjä ennakkoluuloja, kun ne tuntuvat olevan niin sitkeässä. Elleivät ne sitten ole puhtaasti opittuja ja muilta omaksuttuja.