Lisää valoa, mutta mihin hintaan?

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kesäaika tuli ja heti helpotti. Kuva: Markus Hotakainen

Kesäaika tuli taas, kuten puutarhan lumikinoksista voi helposti päätellä. Monien hermoja ja unirytmiä rassaavasta kellojen siirtelystä ollaan onneksi pääsemässä eroon. Viimeisen kerran viisareita väännellään vuonna 2021. Toivottavasti päätös pitää.

Mutta mihin aikaan silloin jäädään? Talvi- vai kesäaikaan? Halutaanko lisää valoa aamuun vai iltaan?

Faktahan on se, että Suomessa sillä ei ole kovin suurta merkitystä muutamaa keväistä ja syksyistä viikkoa lukuun ottamatta. Kesä on meillä joka tapauksessa valoisa ja talvi joka tapauksessa pimeä.

Mielenkiintoista alan auktoriteettien kannanotoissa on, että pysyvän kesäajan tuomat pimeämmät aamut sekoittaisivat aamunvirkkujen unirytmin täysin ja aiheuttaisivat erilaisia terveydellisiä haittoja aina kuukausia kestävään kaamosoireiluun.

Pysyvä talviaika ja valoisat aamut sen sijaan eivät – samaisten auktoriteettien mukaan – ollenkaan haittaisi illanvirkkuja, jotka muutenkin ovat aamunvirkkuja sairaampia ja ylipäätään huonompia ihmisiä. Päinvastoin, se mukamas tarjoaisi mahdollisuuden muuttua aamunvirkuksi.

Näinhän se ei mene. Yksilöllistä unirytmiä ei muuteta pelkällä päätöksellä, menemällä vain aikaisemmin nukkumaan tai edes pitkällisellä harjoittelulla.

Eivätkä ne illanvirkkujen terveyshaitatkaan johdu illanvirkkuudesta vaan siitä, että he joutuvat jatkuvasti elämään oman unirytminsä vastaisesti.

Miten sen valon kanssa nyt on?

Aamunvirkkuutta ylistävät asiantuntijat vetoavat aina erilaisiin tutkimuksiin. Olisiko mahdollista tehdä sellainen tutkimus, jossa aamunvirkkuja valvotetaan yömyöhään ja katsotaan sitten, millaisia terveydellisiä haittoja se heille aiheuttaa?

Ei minkäänlaisia, jos kerran illanvirkutkin voivat ryhtyä aamunvirkuiksi jos vain haluavat. Mikseivät aamunvirkutkin voi siinä tapauksessa ryhtyä halutessaan illanvirkuiksi?

Ellei se onnistukaan, haitat voivat olla vakavia, yhtä vakavia kuin illanvirkuilla, jotka joutuvat heräämään joka aamu kesken makeimpien unien – riippumatta siitä, onko pimeää vai valoisaa.

Kenties illanvirkkuuden ja terveyshaittojen välillä ei olekaan kausaliteettia vaan korrelaatio. Tai sitten kesäinen jäätelönsyönti todella lisää hukkumisonnettomuuksia.

Mutta miten sen valon kanssa nyt on: halutaanko sitä lisää iltaan vai aamuun? Pitäähän asia  ratkaista.

Ehkä kysymykseen olisi helpompi vastata, jos vaihtoehtoina olisivat – kuten kuuluisi olla – lisää valoa työaikaan vai lisää valoa vapaa-aikaan.