Venus-luotain paljasti: epäonnen luku onkin 14
Luku 13 on saanut kantaa epäonnen airuen viittaa harteillaan niin pitkään, että uskomuksen alkuperää ei edes varmuudella tunneta. Mitään järjellistä syytä moiseen taikauskoon ei ole, mutta monet ovat silti vakuuttuneita käsityksen todenperäisyydestä.
Onhan siitä todisteitakin.
Esimerkiksi Apollo 13 laukaistiin kohti Kuuta Floridasta 11. huhtikuuta 1970 klo 13.13 paikallista aikaa. Kaksi päivää myöhemmin – huhtikuun 13. (!) päivänä – huoltomoduulin happisäiliö räjähti ja miehistö pääsi vaivoin palaamaan rammalla aluksella Maahan.
Useimmat numeroa 13 kantaneet avaruusalukset ja -luotaimet ovat kuitenkin toimineet moitteetta. Enemmän ongelmia on ollut ihan muita numerotunnuksia kantaneiden laitteiden kanssa.
Vähättelemättä ”pelastusveneenä” toimineessa jääkylmässä kuumoduulissa kyhjöttäneiden, epävarman tulevaisuuden ahdistamien Apollo-astronauttien kärsimyksiä, todellista moukan tuuria oli edesmenneen Neuvostoliiton Venera 14 -luotaimella.
Venuksen pinnalla on ympäri vuorokauden yli 460 asteen helle.
Se laukaistiin kohti Venusta 4. marraskuuta 1981, viisi päivää myöhemmin kuin sisaraluksensa Venera 13. Vajaan tonnin painanut vahvasti panssaroitu luotain laskeutui naapuriplaneettamme pinnalle 5. maaliskuuta seuraavana vuonna.
Panssarointi oli enemmän kuin tarpeen, sillä Venuksen pinnalla on ympäri vuorokauden yli 460 asteen helle, paine on yli 90 kertaa suurempi kuin Maassa eli yhtä suuri kuin kilometrin syvyydessä merenpinnan alapuolella ja taivasta peittävästä pysyvästä pilviverhosta lankeaa alas rikkihapposateita.
Helvetillisistä olosuhteista huolimatta ja vankan rakenteensa ansiosta luotain toimi Venuksen pinnalle melkein tunnin. Sen pitkälti toistakymmentä mittalaitetta ehti – yhtä lukuun ottamatta – tehdä monipuolisia mittauksia Venuksen pinnan olosuhteista ja ominaisuuksista.
Luotaimen kyljestä avautui jousivoimalla kaksi ”käsivartta”, jotka laskivat pinnalle maaperän lujuutta määrittävät instrumentit. Kummallakin puolella luotainta oli myös kamerat, joiden linssejä laskeutumisen ajan peittäneet suojukset poksahtivat irti ja lensivät jonkin matkan päähän.
Toisen kameran linssisuojus lennähti täsmälleen samaan kohtaan, johon hetkeä myöhemmin painautui ojentuneen ”käsivarren” päässä oleva lujuusmittari. Lennonjohto sai Venuksesta saakka tarkkaa tietoa luotaimen omien osien kestävyydestä.