Marsiin, maksoi mitä maksoi, vol. 2
Punainen planeetta on ollut viime aikoina tapetilla monesta syystä, ehkä merkittävimpänä uutisena Opportunity-kulkijan ”kuolema”. Siitä ei ole kuulunut mitään sitten viimekesäisen suuren pölymyrskyn ja viimein NASAn oli pakko tunnustaa tosiasiat: sitkeä sissi oli vaiennut.
Vähemmän merkittävä uutinen on ollut Mars One -hankkeen taustalla olleen firman ajautuminen konkurssiin. Viime vaiheissa rahaa olisi ollut tilillä vain 25 000 dollaria, vaikka projektin budjetti laskettiin miljardeissa. Tosin pitkin matkaa on liikkunut huhuja, ettei firmalla olisi missään vaiheessa ollut juurikaan tuon enempää varoja.
Vuonna 2012 julkistetun Mars One -hankkeen tavoitteena oli lähettää Marsiin siirtolaisia pelkällä menolipulla. Projekti oli pöljä alusta pitäen. Jo ensi vuonna olisi pitänyt laukaista matkaan siirtokunnan perustamista valmisteleva robottialus ja ensimmäiset asukit olisivat lähteneet Marsiin vuonna 2023.
Rahoitus oli määrä haalia kasaan myymällä tv-oikeuksia tosi-tv-ohjelmaan. Big Brother Mars! Heti ensimmäisen kauden alkupuolisko olisi ollut to-del-la kiinnostava, kun katsojat olisivat saaneet seurata puoli vuotta kestävää, hyvin hitaasti etenevää menomatkaa.
Miehistön jäsenet olisivat pyörittäneet tasaiseen tahtiin aluksen arkirutiineja – selvin päin – eikä ketään olisi missään vaiheessa äänestetty ulos. Ainakaan se ei olisi ollut kovin suotavaa.
Mikähän on seuraava suuren mittakaavan vedätys? Flat Earth Societyn maailmanympärimatka?
Entä perillä? Eipä sielläkään olisi ollut odotettavissa kovin suurta draamaa. Punasävyisessä maisemassa olisi ollut muutama asuinmoduuli, joissa Marsin uudisasukkaat olisivat pyörittäneet taisaiseen tahtiin siirtokunnan arkirutiineja.
Paluuta ei olisi ollut. Maastamuuttajat olisivat jääneet loppuiäkseen Marsiin. Kyseenalaisia kohokohtia olisivat olleet onnettomuuksissa tai joidenkin arvioiden mukaan muutamassa kuukaudessa hapenpuutteeseen ja nälkään kuolleiden siirtokuntalaisten hautajaiset, kun innostus oli mennyt älykkyyden edelle.
Vaikea kuvitella, että ohjelma olisi kerännyt kovin suuria summia mainos- ja sponsorituloina.
Huippuhetkinään Mars One -hankkeen puuhamiehet kehuivat saaneensa yli 200 000 hakemusta, vaikka todellisuudessa niitä oli vain parituhatta. Sekin vaikuttaa paljolta, mutta helposti hoopotettavia näemmä löytyy vielä 2000-luvullakin.
Mikähän on seuraava suuren mittakaavan vedätys? Flat Earth Societyn maailmanympärimatka?