Marsiin, maksoi mitä maksoi, vol. 1
Valkoisen talon suunnalta ei ole enää aikoihin kuulunut mitään yllättävää, niin jokapäiväisiksi ovat käyneet Oval Officen jalopuisen pöydän takaa kantautuvat absurdit avaukset. Virkakautensa alussa POTUS halusi Marsiin hinnalla millä hyvänsä.
Valkoisen talon entinen viestintäavustaja Cliff Sims kertoo tuoreessa kirjassaan Team of Vipers, kuinka NASAn silloiselle johtajalle, Robert Lightfootille, tarjottiin avointa shekkiä jenkkiastronauttien saamiseksi Marsiin ennen presidentin virkakauden päättymistä. Siis vajaassa neljässä vuodessa.
Lightfoot kiemurteli tuolissaan ja kertasi, että Marsiin ei mennä ihan noin vain. Tekniset haasteet, miehistön koulutus, planeettainvälinen lento…
”Entä jos antaisin teille rahaa niin paljon kuin vain tarvitsette?” NASA-dirikan pää ei kääntynyt. Tai kääntyi, mutta puolelta toiselle. Moisen ehdotuksen edessä ei voi kuin pyöritellä päätään.
Löytyyhän historiasta ennakkotapaus.
Turha moista ennakkoluulotonta ajattelua on arvostella, löytyyhän historiasta ennakkotapaus. Vuonna 1961 John F. Kennedy ilmoitti, että Yhdysvallat tähtää Kuuhun ja laskeutuu sen pinnalle ennen vuosikymmenen vaihtumista. Niin myös tapahtui eikä siihen mennyt kuin kahdeksan vuotta. Miksi Marsiin ei voisi päästä neljässä vuodessa, jos kuluista ei tarvitse piitata.
Yksi ongelma on se, että tällä hetkellä ei ole rakettia eikä alusta, jolla Marsiin voisi mennä. Eipä kuurakettia ja -alusta ollut vuonna 1961, mutta silti Kuuhun päästiin. Pitkälti siksi, että kuluista ei silloinkaan tarvinnut piitata.
Toisaalta viimeisestä sukkulalennosta on kohta kahdeksan vuotta eikä NASAlla ole vieläkään korvaavaa avaruusalusta. Ensimmäisen miehitetyn lennon on määrä tapahtua vuonna 2023 – ehkä – eikä se todellakaan suuntaudu Marsiin.
Mars on aika paljon kauempana kuin Kuu. Apollo-aluksella hurautettiin Kuuhun muutamassa päivässä, Mars-lento kestäisi yhteen suuntaan vähintään puoli vuotta. Matkaan pitäisi päästä siis hyvissä ajoin ennen presidentin virkakauden päättymistä. Tiukaksi kävisi aikataulu.
Olisihan laskeutuminen Marsiin melkoinen julkisuustemppu minkä tahansa valtion johtohahmolle. Mutta entä jos hätäily kostautuu ja lento päättyy katastrofiin? Joko heti lähdössä, matkan varrella tai perillä Marsissa?
Yksikään valtionpäämies tai -nainen tuskin haluaa itselleen planeettainvälistä hautamuistomerkkiä, kun itse on vielä elossa.