Maa sieppasi Saturnuksen kuun!
Ainakin jos hömppätiedesivustoihin tai tarkemmin sanottuna niiden uutiskuvitukseen on uskominen.
Maalta on löydetty uusi kiertolainen – tosin jo kolmisen vuotta sitten – joten pitäähän ”uutinen” jotenkin kuvittaa. Ja mikäpä olisikaan parempi vaihtoehto kuin lisätä Photoshopissa copy-pastella Maan ja Kuun rinnalle yksi Saturnuksen kuista. Niistähän riittää hyviä kuvia, kiitos Voyager- ja Cassini-luotainten.
Samaa käytäntöä sovelletaan mediassa ihan yleisesti, mutta jos kuvan auto, puu tai kissa ei liity uutisoituun tapaukseen, se kerrotaan kuvatekstissä. Tiedesivuston lukijaa on kuitenkin turha rasittaa paljastamalla, että kuvassa on Saturnuksen kuu. Tähtitiede on muutenkin niin vaikeaa.
Mimas on rengasplaneetan 62 kuun katraasta seitsemänneksi suurin. Läpimittaa sillä on hiukan alle 400 kilometriä. Kuun ulkomuotoa hallitsee 130 kilometrin läpimittainen kraatteri, joka on nimetty Mimaksen löytäjän William Herschelin mukaan Herscheliksi. Kraatterin synnyttänyt asteroiditörmäys on ollut niin voimakas, että kuu on todennäköisesti ollut vähällä hajota kappaleiksi.
Tähtitiede on muutenkin niin vaikeaa.
Suurikokoinen kraatteri saa Mimas-kuun muistuttamaan jättimäistä mustikkaa, mutta myös Tähtien sota -elokuvan pahamaineista Kuolontähteä (kyllä, netistä löytyy kuvapareja).
Entä sitten tämä Maan ”uusi kuu”? Asteroiditunnuksen 2016 HO3 saanut kappale on löytynyt jo keväällä 2016, joten se ei ole mikään tuore löytö. Maa on napannut sen itselleen noin sata vuotta sitten ja laskelmien mukaan se kieppuu Maan lähiavaruudessa vähintään satojen vuosien ajan.
Tällaisia ”hetkellisiä” kiertolaisia kutsutaan kvasikuiksi. Nimitys johtuu siitä, että kuu – tässä tapauksessa siis 2016 HO3 – ei varsinaisesti ole kotiplaneettaamme kiertävällä radalla. Sen kiertorata Auringon ympäri on niin lähellä Maan rataa, että se vain näyttää olevan kiertolaisemme.
Maalta tunnetaan useita tällaisia kvasikuita. Useimmat ovat Maan näennäisiä kiertolaisia ainoastaan joitakin vuosia, sitten ne ajautuvat radallaan niin kauas, ettei niitä voi pitää enää edes kvasikuina. 2016 HO3 onkin usean sadan vuoden visiitillään poikkeuksellisen pysyvä pseudokiertolainen.
Milloin Maan ”uuden” kuun sitten voisi nähdä omin silmin loistavan taivaalla?
Ei milloinkaan. 2016 HO3 on epäsäännöllinen kallionlohkare, jonka pituus on noin 100 metriä ja paksuus alle 40 metriä. Sen pienin etäisyys Maasta on noin 14,5 miljoonaa kilometriä ja suurin yli 38 miljoonaa kilometriä.
Itse asiassa pikkuruista kiertolaistamme ei ole nähnyt omin silmin kukaan. Vähäisenä valopisteenä kimmeltävän kvasikuun löysi Havaijilla sijaitseva Pan-STARRS-robottikaukoputki.