”Jäiköhän vessaan valot?”

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Ilmasto muuttuu, mitä tehdä? Kuva: Markus Hotakainen

Viime aikoina ei ole enää ihmeemmin kuulunut skeptisiä kommentteja ilmastonmuutoksesta – paitsi tietysti Atlantin takaa kaikkien alojen erikoisasiantuntijalta. Ilmasto lämpenee, siitä ei ole epäilystäkään, nyt on korkea aika ryhtyä konkreettisiin ja laajamittaisiin toimiin muutoksen hillitsemiseksi.

Pyritäänkö nousu rajaamaan kahteen vai tuoreimman IPCC-raportin tarkastelemaan puoleentoista asteeseen, ja millä keinoin tavoitteet voitaisiin saavuttaa?

Neuvoja, vinkkejä ja ukaaseja tulvii joka tuutista. Älä aja autolla, alenna kotisi lämpötilaa, älä syö lihaa, luovu matkailusta… Tässä pommituksessa menee helposti pää pyörälle.

Mitä oikeasti pitäisi tehdä? Millä on oikeasti merkitystä? Parasta olisi varmaan noudattaa kaikkia ohjeita, mutta se ei taida olla kovin realistista. Jostain täytyy tinkiä, kaikesta ei oikein voi.

Netistä löytyy laskureita, joilla itse kukin voi määrittää oman hiilijalanjälkensä, kuinka paljon vuoden mittaan kuormittaa ilmakehää lisähiilidioksidilla. Siitä saa jonkinlaisen käsityksen omien tekemistensä ja erilaisten toimenpiteiden vaikutuksista, mutta se ei riitä.

Apu voisi löytyä siitä, että kaikelle laskettaisiin hiilijalanjälki. Siis aivan kaikelle. Ja se kerrottaisiin niin selvästi, ettei kukaan voi vedota tietämättömyyteensä.

Mieletön urakka, aivan varmasti.

Jos ostat lipun vaikkapa lätkämatsiin, kuinka paljon hiilidioksidia vapautuu, kun joukkueet matkaavat ympäri maata tai maailmaa, kun katsojat saapuvat paikalle, kun kenttä pidetään jäässä ja niin edelleen. Kaikki ynnättynä ja pääsylippua kohti laskettuna.

Sama konserteissa, festareilla, teatteriesityksissä, taidenäyttelyissä, koti- ja ulkomaanmatkailussa, ruokakaupassa, vaateostoksilla… Kaikessa, mitä ihmiset ikinä tekevätkään ja mistä vapautuu hiilidioksidia.

Mieletön urakka, aivan varmasti, ja joissakin tapauksissa myös melkoisen hankalaa. Silti suuntaa-antava arviokin on parempi kuin pelkkä arvaus. Tai kuvitelma, ettei jollakin asialla ole vaikutusta.

Se voisi auttaa ihmisiä tekemään järkeviä päätöksiä ja valintoja, asioita, joilla on todellista merkitystä. Ei pelkästään vaikutuksiltaan olemattomia, helppoja ”ilmastotekoja”, joiden ainoa hyöty on omantunnon vaimentamisessa.

Kärjistäen eri toimenpiteitä koskevaa mittakaavaharhaa voisi havainnollistaa sillä, että perheen vuotuinen Thaimaan-loma menee pilalle, kun kaikki pohtivat jäikö vessaan valot.