Kinkku kuuluu joulupöytään kiertoradallakin
Joulu juhlista jaloin, niin maan päällä kuin taivaissa. Tai ainakin Maata kiertävällä radalla. Myös aterioiden osalta.
Yleisen käsityksen mukaan avaruusruoat eivät ole kummoisia. Osin mielikuva perustuu avaruuden valloituksen alkuaikoihin, kun astro- ja kosmonauteilla oli mukanaan inhaa tuubitahnaa, jonka sortimentit erotti toisistaan oikeastaan vain etikettien perusteella.
Viime vuosina Kansainvälisen avaruusaseman kulinarismista ovat NASAn kokkien ohella vastanneet maailmanluokan keittiömestarit Thorsten Schmidtistä Heston Blumenthaliin. Tarjolla olevien herkkujen valikoimaa tosin rajoittaa paitsi avaruusrahdin kalleus, myös avaruusaseman olosuhteet.
Kylmätiloja on hyvin niukalti, joten ruoan pitää säilyä huoneenlämmössä, mikä tarkoittaa ISS:llä helteistä 25 asteen lämpötilaa.
Juhlapäivinä ja etenkin jouluna pöytä katetaan tavallista koreammaksi. Suurin osa antimista on silloinkin säilykkeitä tai pakastekuivattua ja veden kanssa kuumennettua einestä, mutta rahtialukset vievät asemalle vesi-, happi- ja polttoainetäydennysten mukana myös tuoretavaraa.
Onpa kiertoradalla nautittu jouluruokana kinkkuakin. Ei ihan meikäläisittäin sinappihunnutettua versiota, mutta kinkkua kuitenkin.
Hän huomasi prosciutton kadonneen.
Italialainen Paolo Nespoli on käynyt avaruudessa kolmesti ja leijunut painottomuudessa yhteensä 313 vuorokautta. Toisella lennollaan hän vietti avaruusasemalla puoli vuotta. Komennus alkoi 15. joulukuuta, joten jouluun mennessä useimpia astro- ja kosmonautteja piinaava pahoinvointi oli jo mennyt ohi – jos kokenut astronautti, lentäjä, laskuvarjohyppääjä ja laitesukeltaja moisesta edes kärsi.
Pitkille asemapesteille lähtevät saavat ottaa mukaansa mieleisiään herkkuja, Nespolilla valinta kohdistui vähemmän yllättävästi prosciuttoon. Ongelma oli se, että ilmakuivattu kinkku on periaatteessa raakaa lihaa ja NASAn tiukkojen säädösten mukaan kiellettyä muonaa avaruudessa.
Pitkällisen kädenväännön tuloksena ja varta vasten avaruuden olosuhteisiin kehitellyn pakkaustekniikan ansiosta Nespoli sai mukaansa laatikollisen italialaista herkkua. Ja sitä riitti joulupöytäänkin.
Itse asiassa kinkkua riitti niin pitkään vielä joulun jälkeenkin, että tiiviisti pakattu tuote alkoi jo harmaantua. Nespoli ei halunnut ottaa riskejä, vaan kyöräsi ylijäämälihan biojätesäiliöön. Viedessään sinne seuraavan kerran jotain jääkaappijämiä hän huomasi prosciutton kadonneen: joku oli päättänyt ottaa herkun kierrätykseen.
Lopun lentoa Nespoli odotti kauhuissaan, milloin asemalla puhkeaa ruokamyrkytysepidemia.