Kuu: täysi, täydempi, täysin
Viime viikolla taivaalla loisti täysikuu. Näkemys tarkasta päivästä vaihteli kovasti. Somessa julkaistiin kuvia ja kommentteja täysikuusta vähintäänkin keskiviikosta sunnuntaihin, koska Kuu näytti täydeltä.
Täysikuu ei kuitenkaan määrity sen mukaan, miltä kosminen naapurimme näyttää, vaan sen mukaan, milloin Kuu on taivaalla vastapäätä Aurinkoa. Täsmälleen samalla linjalla ne eivät yleensä ole, koska silloin Kuu joutuisi Maan varjoon ja tapahtuisi kuunpimennys.
Täysikuu on kirkkaampi kuin sen pitäisi olla.
Kalenterin mukaan täysikuun täsmällinen hetki oli viime viikolla perjantaiaamuna kello 7.39. Kummoinen luonnonnäytelmä se ei ollut, sillä eteläisessä Suomessa Kuu laski jo puolen tunnin kuluttua, pohjoisempana vähän myöhemmin.
Edellisenä ja seuraavana iltana Kuu näytti paljain silmin katsottuna täydeltä, koska vain aivan reunalla erottui kraattereiden varjoja. Kuun pinnan epätasaisuuksien ansiosta täysikuu onkin kirkkaampi kuin sen pitäisi olla.
Uudenkuun jälkeen Kuu ilmestyy iltataivaalle kapeana sirppinä ja Kuun vaiheen kasvaessa tietenkin myös sen kirkkaus kasvaa: Aurinko valaisee yhä suurempaa osaa Maata kohti olevasta Kuun puoliskosta.
Puolisen vuorokautta ennen täysikuun tarkkaa ajankohtaa kirkkaus alkaa kuitenkin kasvaa nopeammin kuin pelkkä valaistuksen lisääntyminen edellyttäisi. Kuulla havaitaan niin sanottu oppositioilmiö.
Kun Aurinko valaisee Kuuta Maasta katsottuna viistosti, näemme pimennossa olevia kraattereiden pohjia. Mutta kun auringonvalo lankeaa Kuun pinnalle samasta suunnasta kuin sitä katsomme, varjot katoavat ja Kuu on häikäisevän kirkas.
Talvella täysikuu näyttää muutenkin paljon kirkkaammalta kuin kesällä. Suurin syy on kesäisen yötaivaan valoisuus, toinen tekijä on Kuun korkeus. Siinä missä täysikuu kumottaa talvella korkealla, kesällä se vaeltaa melkein horisontissa. Pohjoisemmassa Suomessa Kuu jumittuu joskus taivaanrannan taakse pariksi päiväksi.