Leonidit heittää keikan kerran vuodessa
Vaikka nimestä voisi niin päätellä, kyse ei ole neuvostoaikaisesta poikabändistä. Leonidit on tähdenlento- eli meteoriparvi, joka on aktiivinen marraskuussa.
Maksimi oli ja meni viikonvaihteessa puolikkaan Kuun valaistessa taivasta, mutta parven meteoreja voi näkyä kuun lopulle saakka. Tosin hyvin harvakseltaan, sillä maksimiyönäkään niitä ei yleensä vilahtele kuin kymmenkunta tunnissa.
Leonidit onkin tunnettu siitä, että parven aktiivisuus kasvaa huimasti noin 33 vuoden välein. Parvesta on merkintöjä yli tuhannen vuoden ajalta, mutta ikimuistoisin maksimi oli vuonna 1833. Silloin taivaalla singahteli joidenkin arvioiden mukaan kiivaimmillaan jopa 100 000 tähdenlentoa tunnissa.
Maksimiyön kokonaissaldo oli laskelmien perusteella liki neljännesmiljoona meteoria.
Aktiivisuuden vaihtelu johtuu siitä, että meteoreja aiheuttavat hituset ovat lähtöisin Tempel-Tuttle-nimisestä komeetasta. Sen kiertoaika Auringon ympäri on 33 vuotta ja aina kun komeetta sujahtaa Maan radan tietämiltä, se jättää jälkeensä ytimestä irronnutta ainesta.
Kun kotiplaneettamme kulkee pölyvanan läpi, kivensiruja ja pölyhiukkasia iskeytyy ilmakehään yli 70 kilometrin sekuntinopeudella.
Maahan asti ne eivät selviä.
Tarkempi tutkimus on kuitenkin paljastanut, että parven käyttäytyminen ei ole ihan niin yksioikoista. Suurimmat maksimit eivät ole olleet seurausta tuoreesta komeettaohituksesta, vaan jostain aikaisemmasta.
Esimerkiksi vuoden 1833 megamyrskyn hituset olivat peräisin vuoden 1800 komeettakierrokselta ja seuraava, selvästi vähäisempi maksimi vuonna 1866 liittyi vuoden 1733 ohitukseen. Vuosina 2001 ja 2002 leonideilla oli tuplamaksimi, jonka jäljet johtivat vuosiin 1767 ja 1866.
Vaikka etenkin vuoden 1833 suuri myrsky herätti tutkijoissa ihmetystä ja kansassa kauhua, tällaisten parvien meteoreista ei ole vaaraa. Suurin osa ilmakehään iskeytyvistä hiukkasista on pieniä murusia.
Kirkkaimmatkin leonidit aiheutuvat korkeintaan parin senttimetrin läpimittaisista ja noin gramman painoisista jyväsistä. Maahan asti ne eivät selviä vaan kärähtävät vajaan sadan kilometrin korkeudessa.
Entä sitten nimi leonidit? Se on peräisin Leijonan tähdistöltä (latinaksi Leo), jonka suunnasta meteorit näyttävät sinkoilevan. Perspektiivin ansiosta niitä kiitää ympäri taivasta, vaikka todellisuudessa Maan ilmakehään syöksyvät kivensirut ja pölyhiukkaset ovat yhdensuuntaisilla radoilla.