”Kuva mustasta aukosta: katso kuva”
Euroopan eteläinen observatorio julkaisi viime viikolla tiedotteen havainnoista, jotka vahvistavat Linnunradan keskuksessa piileskelevän supermassiivisen mustan aukon olemassaolon.
GRAVITY-instrumentilla ja neljällä kahdeksanmetrisellä VLT-teleskoopilla on onnistuttu tekemään tarkkoja mittauksia mustaa aukkoa kiertävän kaasun liikkeistä.
Nopeudet ovat sitä luokkaa – liki kolmannes valon nopeudesta eli noin 90 000 kilometriä sekunnissa – että taivaankappale, jota aine kiertää, voi olla vain näkymätön musta aukko.
Väite neljä miljoonaa kertaa Aurinkoa massiivisemman mustan aukon olemassaolon vahvistamisesta on ehkä hivenen liioiteltu. Se on ollut jo tovin tunnettu tosiseikka, ei pelkkä vahvistusta vailla oleva olettamus. Tässä ei kuitenkaan ole tiedotetta koskevan uutisoinnin suurin puute.
Joissakin yleismedian otsikoissa on puhuttu ”tarkimmasta kuvasta”, joka on koskaan saatu mustasta aukosta.
Tässä olisi taas klassisen facepalmin paikka.
SPOILER ALERT: Mustasta aukosta ei vieläkään ole saatu kuvaa.
ESOn tiedotteen liitteenä on vaikuttava kuva, jossa aine näyttää kiertävän mustaa aukkoa vinhaa vauhtia. Mutta kuten kuvan yhteydessä todetaan, se on simulaatio ja visualisointi, ei valokuva mustasta aukosta.
SPOILER ALERT: Mustasta aukosta ei vieläkään ole saatu kuvaa.
Jos on onnistunut olemaan huomaamatta maininnan simulaatiosta ja visualisoinnista, tähtitieteen perusasioiden pohjaltakin pitäisi osata epäillä asiaa ja tarkistaa vaikkapa kuvahaulla ja osumia selailemalla, onko kyseessä todella aito kuva.
Ei siis ole.
Sattuuhan näitä, tähtitiedehän on tunnetusti vaikeaa. Mutta kuten olen aiemminkin ihmetellyt, miksi etenkin tiedeuutisissa esiintyvien virheiden määrä tuntuu kaiken aikaa kasvavan, vaikka asioiden tarkistaminen ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nykyisin.
Lähes kaikki maailman tieto on muutaman napinpainalluksen takana. Eikä useimpien asioiden tarkistamiseen tarvita läheskään kaikkea maailman tietoa, useimmiten riittää paljon vähempikin. Ei oikein voi puhua edes homman vaatimasta vaivannäöstä.
Tekemisen helppous ei silti tunnu takaavan itse tekemistä.
Toimittajien tehtävä kuitenkin on epäillä ja kyseenalaistaa, jotta lukijat voivat uskoa ja luottaa. Nykyisin roolit tuntuvat surullisen usein vaihtuvan.