Saturnus ja 3 000 vuotta vanha kaukoputki
Hubble-avaruusteleskooppi otti alkukesästä upean kuvan Saturnuksesta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, sillä se on ottanut kuvia rengasplaneetasta monta kertaa aiemminkin sitten vuoden 1990, jolloin kaukoputki vietiin Maata kiertävälle radalle.
Saturnus liittyy monella tavalla kaukoputken historiaan. Galileo Galilei – joka sitkeistä uskomuksista huolimatta ei keksinyt mullistavaa havaintolaitetta – näki 1600-luvun alussa Saturnuksen renkaat, mutta ei tunnistanut niitä renkaiksi. Hän luuli näkevänsä kaksi planeettaa kiertävää kuuta.
Renkaiden todellisen luonteen oivalsi Christiaan Huygens vasta vuonna 1655. Tosin hänkin mielsi ne kiinteäksi kiekoksi.
Saturnus on uloin planeetta, joka on tunnettu jo esihistoriallisista ajoista lähtien. Se on ollut monissa kulttuureissa tärkeässä asemassa: muiden taivaalla vaeltavien mystisten valopisteiden tapaan sitä on pidetty jumalana.
Assyrialaisten uskomusmaailmassa Saturnus oli jumala, jolla oli ympärillään käärmeiden muodostama kehä. Siinäkään ei ole mitään ihmeellistä, sillä Assyrian mytologiassa käärme oli toistuva teema.
Mutta olisiko assyrialaisilla voinut olla tietoa siitä, että Saturnusta todella ympäröi rengas?
Paljain silmin sitä ei voi erottaa eikä Galileikaan pystynyt vaatimattomalla teleskoopillaan näkemään Saturnusta niin tarkasti, että olisi mieltänyt sen rengasplaneetaksi.
Vuonna 1850 nykyisen Irakin alueella sijaitsevasta Nimrudista, muinaisen Assyrian pääkaupungista, löytyi vajaan neljän senttimetrin läpimittainen vuorikristallikiekko. Tarkemmin tutkittaessa se paljastui linssiksi, jonka polttoväli on noin 12 senttimetriä.
Nimrudin löytö on ilmiselvästi tarkoituksella hiottu muotoonsa.
Nimrudin linssillä todettiin olevan ikää noin 3 000 vuotta. Keksivätkö assyrialaiset kaukoputken vuosituhansia ennen hollantilaisia optiikan alan mestareita?
Tuskin, vaikka jotkut tutkijat ovat sellaista ehdottaneetkin. Yhdeksi perusteeksi he ovat esittäneet muinaisen sivilisaation hämmästyttävän tietämyksen tähtitaivaasta ja sen kohteista.
Käsitys ikivanhasta astronomiasta – tai pikemminkin astrologiasta – perustuu melko hajanaisiin tekstinpätkiin ja savitaulujen kappaleisiin. Niistä ei ole löytynyt minkäänlaista mainintaa kaukoputkesta tai sellaista muistuttavasta havaintolaitteesta.
Nimrudin löytö on kuitenkin ilmiselvästi tarkoituksella hiottu muotoonsa, joten sitä on voitu käyttää suurennuslasina tai polttolasina tulen sytyttämiseen.
Löytöpaikalta kaivettiin aikoinaan esiin muitakin vuorikristallin kappaleita, joten ”linssi” on hyvin voinut myös olla osa koristelua jossain aikakausia sitten tomuksi hajonneessa puuesineessä tai huonekalussa.
Tai sitten assyrialaiset osasivat salata muinaisen keksintönsä poikkeuksellisen taitavasti.