Marsista löytyi vettä – osa XVI
Tiedeuutisotsikot toistavat pahasti itseään. Säännöllisen epäsäännöllisesti naapuriplaneetaltamme kerrotaan löytyneen vettä.
Tällä kertaa sitä ei varsinaisesti nähty, ei edes sen jättämiä jälkiä, vaan sen jäljlle päästiin tutkan avulla. Eikä kyse ole jäästä, jota Marsissa on runsain mitoin, vaan nimenomaan nestemäisessä olomuodossa olevasta vedestä.
Marsin vesi ei sinänsä ole ollut enää aikoihin uutinen. Jo 1970-luvulla selvisi, että Marsissa on ollut runsaasti vettä, joka on uurtanut jokiuomia, tulvinut tasangoille ja lainehtinut jopa laajana merenä. Ongelma on ollut, mihin kaikki vesi on kadonnut.
Navoilla sitä on jäänä, samoin pinnan alla ikiroutana. Nestemäisestä vedestä saatiin vihiä, kun harjanteiden ja kraattereiden rinteillä havaittiin vuodenaikojen mukaan muuttuvia valumajälkiä, mutta sittemmin on todettu, että ne eivät välttämättä olekaan veden tekemiä.
Nyt on siis vihdoin löytynyt nestemäistä vettä. Eikä edes ihan vähän: sen muodostama järvi on läpimitaltaan parikymmentä kilometriä.
Lähes välittömästi uutisen ilmestymisen jälkeen netissä alkoi kiertää meemi, jossa Mars-lentoja kaavaileva SpaceX-pomo Elon Musk tähyää silmät loistaen kohti punaista planeettaa.
Miehitettyjen Mars-lentojen kannalta vesi onkin tärkeä raaka-aine, sillä siitä saadaan sekä hengitykseen vaadittavaa happea että rakettipolttoaineeksi soveltuvaa vetyä – sen lisäksi, että ihminen tarvitsee elääkseen juomavettä.
Nyt löytyneisiin vesivarantoihin ei kuitenkaan ole ihan helppo päästä käsiksi – jos kohta Marsiin pääseminenkään ei ole ihan yksinkertaista.
Mars-haaveilijoilla on periaatteessa syytä riemuun.
Eikä veden löytyminenkään käynyt käden käänteessä. Mars Express -luotaimella tehtiin 200 kilometriä kanttiinsa olevalta alueelta tutkamittauksia neljän vuoden ajan ennen kuin tutkijat saattoivat olla varmoja löydöstä.
Muskilla ja muilla Mars-haaveilijoilla on periaatteessa syytä riemuun, mutta järvi on 1,5 kilometrin syvyydessä jää- ja pölykerrosten alla. Se muistuttaa siis monessa suhteessa Etelämantereella sijaitsevaa Vostok-järveä, joka on nelikilometrisen jäätikön alla.
Vostok-järveen on porattu jään läpi reikä, jonka kairaamiseen meni kaikkinensa aikaa 30 vuotta. Vaikka tekniikka on kehittynyt – ja kehittyy vielä entisestään tuleviin Mars-lentoihin mennessä – punaisella planeetalla maan- ja jäänalaisen järven saavuttaminen ei ole varmasti juurikaan helpompaa kuin Antarktiksella.
Ainakaan siihen ei voida uhrata kolmea vuosikymmentä.