Muna vai kana, leipä vai vilja?
Filosofit ja muut ajatuksen voimin maailman arvoituksia selvitelleet ovat pohtineet pitkään, oliko muna ennen kanaa vai päinvastoin. Kiistely jatkuu edelleen.
Nyt arkeologit ovat selvittäneet, että leipä oli kiistatta ennen viljaa. Tai ainakin sitä leivottiin ennen kuin ihminen keksi maanviljelyksen jalon taidon.
Shubayqan kaivauksilta Jordaniasta on löytynyt hiiltyneitä jäänteitä lituskaisesta ”pannuleivästä”, jolla on ikää 14 400 vuotta.
Saavutus on merkittävä jo pelkästään sen vuoksi, että nykypäivänä kaupan hyllyltä löytyvät leivät eivät tunnu säilyvän muutamaa päivää kauempaa, mutta varsinainen uutinen on se, että ihminen alkoi viljellä maata vasta nelisentuhatta vuotta myöhemmin.
Aikoinaan seudulla asusti aikakaudelle tyypillinen metsästäjä-keräilijäheimo, joka mitä ilmeisimmin oli oivaltanut, että villiohrasta ja -kaurasta, nykyisten viljalajikkeiden kaukaisista kantamuodoista, voi jauhaa jauhoja. Niistä voi puolestaan tehdä taikinaa, josta leivotuista kakkaroista tulee nuotiolla paistamalla oivaa einettä.
Tutkijoille ei tietenkään ole tarjolla leipäpaketteja, joissa on selkeä parasta ennen -päiväys, vaan vanhoilta nuotiopaikoilta löytyvät kannikat ovat usein hyvin vähäisiä muruja, joiden tutkimukseen ja tunnistamiseen tarvitaan uusinta tekniikkaa.
Huippusuurennukset mahdollistavalla pyyhkäisyelektronimikroskoopilla pystytään tutkimaan leivän ja muiden viljatuotteiksi arveltujen jäännösten rakennetta hyvinkin pienistä näytteistä, jolloin niiden tunnistaminen ei jää arvailujen varaan.
Ilmeisesti entisaikojen ihmiset kokeilivat leipomista eri kasvilajeista tehdyillä jauhoilla ja huomasivat samalla, että sattumanvaraisesti kerätyt siemenet itivät ja niistä saattoi kasvattaa lisää uutta satoa antavia kasveja.
Aikaa ja energiaa riitti myös henkisempiin asioihin.
Vähitellen oman aikansa innovaatikot päätyivät varta vasten viljelemään niistä maistuvimman lopputuloksen tarjoavia ja parhaiten menestyviä lajeja.
Se puolestaan johti lopulta neoliittiseen vallankumoukseen, jonka keskeisiä tekijöitä olivat maanviljelyksen ohella kotieläinten kasvatus ja kyläyhteisöjen muodostuminen. Ihminen saattoi asettua aloilleen.
Kun hengissäpysyminen ei ollut enää kiinni siitä, mitä luonnosta sattui löytymään tai mitä onnistuttiin pyydystämään, vaan ravintoa voitiin varastoida viljana tai pitää karjana aitauksissa, aikaa ja energiaa riitti myös henkisempiin asioihin.
Kulttuuri alkoi kehittyä.