Kosmologiassa vallitsee vähemmistön diktatuuri

Profiilikuva
Blogit Taivaan tähden
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Galaksit ja galaksijoukot eivät pysyisi kasassa ilman pimeää ainetta ja ilman pimeää energiaa maailmankaikkeus saattaisi lopulta rysähtää kasaan. Kuva: ESO

Maailmankaikkeuden tutkimuksessa on iso ongelma: vuosisataisten ponnistelujen tuloksena tutkijat ovat kadottaneet yli 95 prosenttia universumin massasta ja energiasta.

Vielä sata vuotta sitten maailmankuva oli aika yksinkertainen: Linnunrata oli käytännössä koko kosmos. Sitten selvisi, että kaukoputkissa näkyvät ja valokuvissa erottuvat ”spiraalinebulat” eivät olekaan suhteellisen läheisiä muodostelmia, vaan kaukaisia galakseja, samanlaisia ja paljon suurempiakin kuin oma kotigalaksimme.

Se oli vasta alkua.

Kaukaisia galakseja ja niiden muodostamia joukkoja tutkittaessa kävi ilmi, että jotain puuttuu. Jos tähdet kiertävät galaksiensa ja galaksit joukkojensa keskusosia sillä nopeudella, millä ne näyttävät niitä kiertävän, lopputuloksen pitäisi olla sama kuin karusellissa, joka alkaa pyöriä liian vinhasti: kyytiläiset sinkoilevat ympäri huvipuistoa.