Webb-teleskooppi, avaruuden länsimetro

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Webb-avaruusteleskoopin 6,5-metrinen peili rakentuu kuusikulmaisista palasista. Kuva NASA

Keväällä 1990 avaruussukkulalla vietiin Maata kiertävälle radalle Hubble-avaruusteleskooppi. Se mullisti tähtitieteen, sillä ensi kertaa havaintoja häiritsevän ilmakehän ulkopuolelta voitiin katsella kaukaiseen maailmankaikkeuteen isolla kaukoputkella.

Paitsi että 2,4-metrisen pääpeilin hionta- ja mittavirheen takia teleskooppi oli likinäköinen.

Onneksi Hubble kiertää Maata vain noin 550 kilometrin korkeudessa, joten sitä voitiin käydä huoltamassa paikan päällä. Avaruussukkulalla viety korjausoptiikka paikkasi pahan virheen ja sittemmin muilla huoltolennoilla Hubblen käyttöikää on voitu venyttää paljon kaavailtua pidemmäksi.

Onneksi, sillä sen seuraajaksi alettiin vuonna 1996 suunnitella uutta, entistä isompaa kaukoputkea, joka ei ole vieläkään avaruudessa.

Samaan tapaan kuin länsimetro, jonka käyttöönottoa siirrettiin ensin vuodesta toiseen ja loppuvaiheissa kuukaudesta toiseen – metron loppuosalla liikennöinti alkaa vasta 2023 tai 2024, ehkä – Webb-avaruusteleskooppi on kärsinyt teknisistä ongelmista, aikatauluviivästyksistä ja budjettiylityksistä.

Viime keväänä Webbin laukaisua lykättiin kevääseen 2020 ja kesäkuun lopulla sitä siirrettiin jälleen kerran, nyt maaliskuuhun 2021. Jos se tosiaan saadaan silloin avaruuteen, on koko prosessi suunnittelun aloittamisesta teleskoopin käyttöönottoon kestänyt neljännesvuosisadan.

6,5 metrin mosaiikkipeilillä varustetun, avaruudessa omillaan toimivan kaukoputken rakentaminen on tuskin kenenkään mielestä helppoa, mutta ei siihen nyt tuolla siivolla pitäisi tärvääntyä aikaa.

Webb-avaruusteleskoopin keskeinen ongelma on samalla sen oleellisin ero Hubbleen verrattuna.

Hubble kiertää Maata radalla, jolla sen luokse voi mennä tekemään korjauksia. Nykyisin se ei enää onnistu, koska sukkulalaivasto on museoitu, mutta aikoinaan optiikan ongelmat voitiin ratkaista ja vikaantuneet osat vaihtaa huoltolennoilla.

Jos jotain menee rikki, se myös pysyy rikki.

Webb lähetetään paljon kauemmas, noin 1,5 miljoonan kilometrin päässä sijaitsevaan niin sanottuun Lagrangen pisteeseen. Siellä teleskooppi on etäällä Maan aiheuttamista häiriöistä ja ”säteilysaasteesta”, ja lisäksi se pysyy Maan ja Auringon suhteen paikallaan. Näkymä maailmankaikkeuteen on esteetön.

Suuri etäisyys merkitsee kuitenkin sitä, että Webb-avaruusteleskooppia ei voi huoltaa. Jos jotain menee rikki, se myös pysyy rikki. Kun monet Hubblen osat – aurinkopaneeleista kameroihin ja ohjausjärjestelmiin – suunniteltiin alun perinkin vaihdettaviksi, Webb on pitänyt tehdä huoltovapaaksi.

Vaikka avaruustekniikasta on kokemusta jo yli 60 vuoden ajalta, takuuvarmasti toimivien laitteiden tekeminen ei ole edelleenkään ihan yksinkertaista.

Kaiken lisäksi Webb-teleskooppi on avaruudessa avautuvine palapelipeileineen, valtavine aurinkosuojineen ja avoimine rakenteineen niin monimutkainen aparaatti, että vastaavan rakentaminen maanpäälliseen käyttöönkin olisi vaikeaa.

Mutta ehkä se vielä joskus saadaan käyttökuntoon. Saatiinhan länsimetrokin.