Mysteeriaaltouutinen on mysteeri tutkijoillekin
Iltalehti uutisoi pari päivää sitten, että Helsingin yliopiston tutkija valittiin johtamaan kansainvälistä avaruusfysiikkaryhmää. Asia olikin uutisoinnin arvoinen, mutta otsikon alkupuoliskon jälkeen itse uutinen muuttuu mysteeriksi.
Ainakin Facebook-päivitysten perusteella alan asiantuntijat(kin) ovat ymmällään siitä, mistä ihmeestä tässä oikein on kyse. ”Mysteeriaallot ovat suurimpia avaruusfysiikan kysymyksiä.”
Kun lukee Helsingin yliopiston alkuperäisen tiedotteen, ”mysteeri” alkaa selvitä.
Tutkimuksen kohteena ovat sähkömagneettiset aallot, jotka etenevät Maan magneettikentässä, sekä mekanismi, jolla ne syntyvät ja tänne päätyvät. Apuna on esimerkiksi huippuluokan laskentamalli Vlasiator, jolla voidaan tarkastella aaltojen alkuperää ja käyttäytymistä.
Helsingin yliopistossa kehitetty malli on niin edistyksellinen, että varsinaisen tutkimustyön ohella sillä testataan uusien supertietokoneiden suorituskykyä.
Tutkimus ei siis ole mikään huuhaahanke, vaan vankkaa tiedettä, jolla on myös käytännön merkitystä. Maan lähiavaruuden ilmiöillä on vaikutusta maapallon pinnallakin: voimakkaat magneettiset myrskyt saattavat esimerkiksi vaurioittaa sähköverkkoja.
Uutisessa tätä ei kerrota, vaan siinä takerrutaan tutkimuksen ja tarkasteltavien aaltojen ”mysteerisyyteen”. Klikkauksia varmaan kertyy.
Toimittaja on oma-aloitteisesti pyrkinyt avaamaan tiedotteen terminologiaa toteamalla, että ”lähiavaruudella tarkoitetaan Aurinkokuntaamme”.
Ei tarkoiteta. Lähiavaruudella tarkoitetaan oman kotiplaneettamme ympäristöä, nimenomaan LÄHIympäristöä, jonka ilmiöt liittyvät Auringon ja Maan magneettikenttien vuorovaikutukseen.
Ja sitä tässä ”mystisessä” projektissa tutkitaan, ei mitään Aurinkokuntamme äärilaidoilta saapuvia outoja signaaleja – ”Voisikohan tässä mainita myös eeteen?” – kuten jutun perusteella voisi kuvitella.
Tiede kiinnostaa kansaa (hyvä), joten valtamediakin kertoo siitä yhä ahkerammin (vielä parempi – periaatteessa).
Tieteellinen tutkimus ei kuitenkaan ole mitään potkupalloa tai suopetankkia, josta kuka tahansa pystyy kirjoittamaan ymmärrettävän äläyksen.
On erinomainen asia, että tiede on tapetilla ja siitä kerrotaan suurelle yleisölle, mutta ei siitä voi kertoa mitä ja miten tahansa.