Avaruus on iso, tosi iso – ja sen tutkimus hidasta puuhaa

Profiilikuva
Blogit Taivaan tähden
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Varhaista maailmankaikkeutta, tähtien ja galaksien syntyä vai Venuksen historiaa? Kuva: ESA

Kaikki, mitä maailmankaikkeudesta näemme, on mennyttä aikaa, historiaa. Sitä kaukaisempaa, mitä etäisempiä kohteita katselemme.

Aurinko paistaa taivaalla sellaisena kuin se oli yli kahdeksan minuuttia sitten. Lähin tähti Proxima Centauri tuikkii reilun neljän vuoden takaista valoa. Andromedan galaksin näemme sellaisena kuin se oli ihmisten suvun ottaessa ensimmäisiä pystyaskeliaan noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten.

Vaikka valo kulkee maailmankaikkeuden suurinta sallittua nopeutta eli lähes 300 000 kilometriä sekunnissa, kaukaisimmista tunnetuista galakseista se on matkannut meille yli 13 miljardia vuotta.

Avaruuteen on lähetetty suuri joukko erilaisia satelliitteja ja luotaimia, jotka välittävät tutkijoille tietoa sekä läheisistä että kaukaisista taivaankappaleista. Monet niistä ovat vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeenkin yhä toiminnassa ja uusia kehitellään kaiken aikaa.