Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Kyllä mönkijän pitäisi liikkua – tai se ei ole mönkijä

Blogit Taivaan tähden 7.5.2018 18:06
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Marsin ensimmäiset mönkijät eivät päässeet näyttämään kykyjään. Kuva: VNIITransMash

5. toukokuuta laukaistiin kohti Marsia taas uusi luotain. Tapausta uutisoitiin jopa otsikolla ”Nasa lähetti Marsiin mönkijän”.

Ei ihan. Tai ei oikeastaan läheskään.

InSight, joka nimenä on avaruusalan perinteitä vaalien näppärä lyhenne sanoista ”Interior Exploration using Seismic Investigations, Geodesy and Heat Transport”, laskeutuu punaisen planeetan pinnalle ensi marraskuun lopulla.

Eikä sen jälkeen hievahdakaan.

Luotaimen oli määrä päästä matkaan jo keväällä 2016, mutta maan- tai pikemminkin marsinjäristyksiä mittaavien ilmaisimien tyhjiökammiossa todettiin vuoto. Korjaus ei onnistunut ajoissa, joten laukaisua jouduttiin lykkäämään yli kahdella vuodella. Marsiin kun ei voi lähettää luotaimia kuin tiettyinä ajankohtina, jolloin se on sopivassa asemassa Maahan nähden.

InSight on hyvin samantyyppinen kuin kymmenen vuotta sitten planeetan pohjoisille seuduille laskeutunut Phoenix. Jälkimmäisessä oli monien mittalaitteiden ohella pitkän ”käsivarren” päässä kauha, jolla luotain kaiveli marsperää etsien merkkejä jäästä.

InSightissä on puolestaan seismometrin lisäksi lämpöanturi, joka porataan viiden metrin syvyyteen mittaamaan Marsin sisuksista huokuvaa vähäistä lämpöä.

Phoenix ei ollut mönkijä, ei myöskään InSight.

Mönkijöiden tehtävänä on laskeutumisensa jälkeen lähteä liikkeelle ja tutkia matkan varrelta löytyviä kiinnostavia maastonmuotoja, kiviä ja kallioita. Tällaisia interplanetaarisia robotteja on lähetetty Marsiin kaikkiaan kuusi.

Uusin eli Curiosity laskeutui vuonna 2012, Spirit ja Opportunity 2004 ja Pathfinderin mukana matkannut pikkuruinen Sojourner 1997. Ne kaikki ovat NASAn kalustoa.

Mutta sehän tekee vasta neljä, entä loput kaksi?

Mars-mönkijöiden pioneereista ei ole paljon puhuttu, sillä ne epäonnistuivat tehtävässään. Neuvostoliitto lähetti vuonna 1971 kohti Marsia kaksi luotainta, joista kummankin mukana oli muutaman kilon painoinen pieni mönkijä.

PROP-M-kulkijoissa ei ollut pyöriä eikä telaketjuja vaan sukset tai oikeastaan jalakset. Tarkoitus oli, että mönkijät olisivat niiden varassa tavallaan raahautuneet eteenpäin.

Se jäi vain tarkoitukseksi.

Kun Mars 2 ja Mars 3 saapuivat perille, punaisella planeetalla riehui pölymyrsky, joka kietoi sen kokonaan läpinäkymättömään vaippaan. Samaan aikaan Marsiin saapui myös NASAn Mariner 9. Se pystyttiin ohjelmoimaan uudelleen ja tovin odottelun jälkeen luotain pääsi kuvaamaan hiljalleen hälvenevien pölypilvien alta paljastuvaa planeetan pintaa.

Neuvostoliiton luotaimiin oli ladattu ohjelmistot ennen lähtöä ja ne noudattivat orjallisesti työjärjestystä. Luotainkaksikko napsi Marsista kuvia, joissa ei näkynyt muuta kuin kaasukehässä leijuvaa punaista pölyä. Lisäksi ne lähettivät laskeutumisalukset mönkijöineen suoraan myrskyn silmään.

Kumpikaan mönkijä ei selvinnyt ehjänä pinnalle saakka. Ja neuvostoajalle tyypilliseen tapaan epäonnistumisia ei uutisoitu.